Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa alkoi syksyllä 2022 täysin uusi laillistamiskokeeseen valmentava koulutus EU- ja ETA-maiden ulkopuolella valmistuneille hammaslääkäreille. – Ammatillisen osaamisen lisäksi painotamme erityisesti kieli- ja vuorovaikutustaitoja ja potilasturvallisuutta, kertoo koulutuksesta vastaava hammaslääkärikouluttaja Satu Korpisaari.
Koulutukselle on kolmivuotinen rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriön Talent Boost -ohjelmasta, jolla pyritään edistämään kansainvälisten osaajien työllistymistä Suomeen. Vastaavalla rahoituksella koulutusta järjestetään myös Turun yliopistossa. Yhteistyössä ovat lisäksi mukana Helsingin ja Tampereen yliopistot. Yhteisenä tavoitteena on uudistaa maahanmuuttajahammaslääkärien pätevöitymiskoulutusta siten, että entistä useampi Suomeen muuttanut hammaslääkäri läpäisee vaativan laillistamisprosessin ja läpäisy myös nopeutuu.
Saadakseen oikeuden toimia hammaslääkärinä Suomessa EU- ja ETA-maiden ulkopuolella koulutetun hammaslääkärin on käytävä läpi Valviran määräämä laillistamisprosessi, johon sisältyy ulkomailla suoritetun tutkinnon hyväksyminen, 3–6 kuukauden mittainen käytännön harjoittelu, kielitaidon ja ammatillisen osaamisen osoittaminen laillistamiskokeissa sekä lopuksi vuoden mittainen käytännön palvelu.
Laillistamiskokeet järjestää tällä hetkellä Helsingin yliopisto kerran vuodessa. Niihin sisältyy kymmenen eri oppiaineen koetta käsittävä teoriakuulustelu, käytännön koe kuudesta oppiaineesta sekä hallinnon kuulustelu. Kaikki kuulustelut tulee suorittaa hyväksytysti viiden vuoden sisällä. Käytännön koe suoritetaan kokonaisuutena ja se pitää uusia kokonaan, jos suoritus on puutteellinen kahdessa tai useammassa oppiaineessa.
– Aika monella laillistaminen jumiutuu käytännön kokeisiin, toteaa Kiinasta Suomeen muuttanut Kati Rao, joka on yksi Itä-Suomen yliopiston valmentavaan koulutukseen valituista hammaslääkäreistä.
Korpisaari lisää, että usein laillistamisprosessi jää kesken myös puutteellisen kielitaidon vuoksi.
Sekä Kuopion että Turun pilottikoulutukseen on valittu ensimmäisenä vuonna neljä koulutettavaa, jotka osallistuvat kymmenen kuukauden ajan suomenkieliseen hammaslääketieteen teoria- ja simulaatio-opetukseen yhdessä tutkinto-opiskelijoiden kanssa. – Kokeiluna saamme järjestää heille myös heiltä puuttuvat osiot laillistamiskuulusteluista. Ne ovat pääasiassa juuri käytännön kokeita, Korpisaari kertoo.
Itä-Suomen yliopistossa ei ole aiemmin järjestetty hammaslääkärien pätevöitymiskoulutusta, joten Korpisaari ja koulutuksen hankesuunnittelijana toimiva suuhygienisti Sari Gullans-Sirviö ovat rakentaneet kokonaisuutta tyhjältä pöydältä, myös koulutettavia kuunnellen. – Jokaisen lähtötaso ja käden taidot selvitettiin heti alussa ja opintoja on suunniteltu yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaan.
– Päätavoitteena on valmentaa nämä ammatillisesti jo osaavat ihmiset päteviksi hammaslääkäreiksi suomalaiseen yhteiskuntaan, samalle viivalle Suomessa opiskelleiden kanssa. Potilasturvallisuuden näkökulma on tärkeä ja siihen liittyvät sekä hyvät kieli- ja vuorovaikutustaidot että suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntemus, Korpisaari sanoo.
Jokaisen lähtötaso ja käden taidot selvitettiin heti alussa ja opintoja on suunniteltu yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaan.
Satu Korpisaari ja Sari Gullans-Sirviö
Käytännön kokeista tuli mörkö
Kaikki pätevöityjät ovat osallistuneet yliopiston Kielikeskuksen järjestämille kursseille, joilla simuloidaan hammaslääkärin ja potilaan vuorovaikutusta. – Vuorovaikutustilanteet on videoitu ja niistä on keskusteltu jälkikäteen. Ne ovat olleet hauskoja ja hyödyllisiä harjoituksia. Olen itsekin työelämässä nähnyt, että taito keskustella potilaan kanssa on melkeinpä yhtä tärkeä kuin käden taidot, Rao toteaa.
Hän valmistui jo vuonna 1990 hammaslääkäriksi ja samalla myös silmälääkäriksi silloisen kiinalaisen koulutusmallin mukaan. Hän myös teki molempien alojen töitä, kunnes muutti Suomeen perhesyistä vuonna 2007. – Työvoimatoimiston kautta pääsin oppimaan suomen kieltä ja kuulin, että minulla olisi mahdollisuus hankkia hammaslääkärin ja lääkärin pätevyys Suomessa.
Koulutustaustansa ansiosta Rao pääsi kotikaupungissaan Lahdessa oppisopimuksella töihin hammashoitajaksi. – Olen nyt työskennellyt 12 vuotta suun terveydenhuollossa ja suorittanut myös hammashoitajan tutkinnon. Kun kielitaitoa karttui ja perhetilanne salli, ajattelin, että olisi hyvä hetki suorittaa hammaslääkärin laillistamiskokeet. Kävin teoriakuulustelussa ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja suoritin teoriakokeet kahdessa vuodessa.
Käytännön kokeisiin tie kuitenkin tuntui pysähtyvän. – Olen osallistunut niihin jo kuusi kertaa pääsemättä läpi, eikä auttanut, vaikka kävin harjoituksen vuoksi tekemässä useita kuukausia klinikkatöitä Kiinassa. Näistä kokeista on tullut minulle hirveä stressin ja jännityksen aihe, ja painetta lisäsi, kun koetilaisuudet vähennettiin kertaan vuodessa. Tulee myös kalliiksi maksaa joka kerrasta yli tuhat euroa.
Raosta on tuntunut kohtuuttomalta, ettei käytännön kokeissa ole saanut kysyä neuvoa esimerkiksi laitteista tai tehtävänannoista eikä suorituksista ole saanut myöskään palautetta.
– Työpaikallakin uuteen laitteeseen saa perehtyä ennen käyttöä, huomauttaa Kamil Rizvanov, joka myös osallistuu pätevöitymiskoulutukseen Kuopiossa.
– Ongelma on, että kokeissa osoitettavia käden taitoja on vaikeaa pitää yllä niinä vuosina, kun ei ole oikeutta toimia täällä hammaslääkärinä. Monet ovatkin rakentaneet harjoittelemista varten jopa omia unitteja kotiin, mutta moni on myös luovuttanut. Itse ajattelen, että kokeista on melko mahdotonta päästä läpi ilman tällaista koulutusta. Olemmekin todella kiitollisia tästä mahdollisuudesta, Rizvanov sanoo.
Pitkä ja hidas prosessi
Rizvanov opiskeli hammaslääkäriksi Pietarissa ja ehti toimia hammaslääkärinä Venäjällä neljä vuotta, kunnes muutti Joensuuhun vuonna 2018. – Serkkuni oli asunut Suomessa jo vuosia ja toimi täällä hammashoitajana. Hän kehui suomalaista systeemiä paljon ja kun kävin tutustumassa hänen työpaikkaansa, minuun teki vaikutuksen, miten hyvin kaikki toimi pienelläkin paikkakunnalla. Venäjällä tein töitä sekä julkisella että yksityisellä puolella, mutta alalla oli paljon ongelmia, epävarmuutta ja korruptiotakin.
– Päätin, että haluaisin työskennellä ja elää Suomessa. Kävin pari vuotta viikonloppuisin suomen kielen kurssilla Pietarissa ja hain Suomeen ensin lähihoitajakoulutukseen, koska tiesin, että hammaslääkäriksi pätevöityminen Suomessa olisi pitkä ja hidas prosessi. Melkein vuosi menikin pelkästään tutkinnon hyväksymiseen, ennen kuin voin edetä pätevöitymisprosessissa.
Rizvanovilla on nyt enää yksi teoriakoe suorittamatta ja käytännön kokeet vielä edessä. – Olen toiveikas, että tästä koulutuksesta saan kaiken tarvittavan ja pääsen valmistautumaan oman alan työhön.
Rao ja Rizvanov ovat kumpikin muuttaneet Kuopioon pätevöitymiskoulutuksen ajaksi ja kertovat osallistuvansa kokeisiin liittyvien oppiaineiden lisäksi mahdollisimman monille muillekin, etenkin 3., 4. ja 5. vuoden kursseille. – Harmittaa vain, että monia hyviä kursseja menee päällekkäin. Täällä on todella hienot mahdollisuudet opiskeluun moderneilla välineillä ja materiaaleilla ja melkein toivoisi koulutuksen jatkuvan pitempääkin, Rizvanov sanoo.
– Olen todella onnellinen tästä koulutuksesta. Satu ja Sari ovat etsineet meille parhaita mahdollisia ratkaisuja, ja kursseista vastaavilta opettajilta saa aina apua, vaikka se teettää heillä ylimääräistä työtä, Rao toteaa.
Oman kokemuksensa perusteella Rao ja Rizvanov toivovat, että hammaslääkärien pätevöitymiskoulutuksesta tulisi säännöllistä toimintaa. – Moni olisi varmaan valmis maksamaankin siitä, että saa tukea kokeisiin valmistautumisessa. Olisi myös mukavaa, jos olisi joku yhteinen vastuutaho, joka vastaisi pätevöitymisprosessista koko maassa ja myös neuvoisi. Aika paljon minua on tätä ennen palloteltu, kun olen yrittänyt saada tietoa, Rao sanoo.
– Kannatan sitä, että ulkomailla valmistuneiden hammaslääkärien pitää osoittaa pätevyytensä Suomessa. Epätasa-arvoista on mielestäni se, että EU-maista tulevilta hammaslääkäreiltä ei tällaista vaadita, vaikka useissa EU-maissa koulutus on samaa tasoa kuin esimerkiksi Venäjällä. Jonkinlaiset kuulustelut olisi hyvä olla kaikille, Rizvanov lisää.
Koulutus hakee muotoaan
Pätevöityjät pilottikoulutukseen valittiin pääsykokeella ja haastattelulla. – Se oli tärkeää, koska hakijoiden taso ja motivaatio vaihteli paljon. Tämä porukka on hyvin motivoitunutta ja aktiivista, Gullans-Sirviö kertoo.
Vaikka koulutus on maksuton, se vaatii osallistujilta taloudellista panostusta, sillä he eivät saa opintotukea tai muita opiskelijaetuja.
Korpisaari seuraa ja ohjaa tiiviisti pätevöityjien opiskelua ja pohtii parhaita tapoja mitata heidän oppimistaan jatkossa. – Päällekkäisten aikataulujen vuoksi he osallistuvat valikoidusti kurssien luentoihin, harjoituksiin ja kokeisiin yksilöllisten tavoitteiden mukaisesti.
– Teoriatiedon ja kliinisten taitojen soveltamista testataan näyttökokeilla. Perusopetuksen puolelta voisi ottaa mallia myös esimerkiksi kokoavasta loppuseminaarista tai OSCE-tentin tyyppisestä näyttökokeesta.
Eri oppiaineiden näyttökokeista koostuva OSCE on osa potilastyön osaamisen arviointia 4. vuosikurssin päätteeksi ja edellytys pääsylle kesätöihin hammaslääkäriksi. 5. vuosikurssin loppukoe toteutetaan Itä-Suomen yliopistossa puolestaan seminaarina, jossa yhdistyvät teoria, käytännön työ ja vertaistuki.
Laillistamiskokeet läpäistyään pätevöityjien on itse hankittava kunnista paikat vuoden mittaiseen käytännön palveluun. Koska he ovat valmiita hammaslääkäreitä, palvelua ei ohjata. Korpisaaren mielestä heidän siirtymistään suomalaiseen työelämään kuitenkin tukisi, jos palvelulle asetettaisiin tavoitteet ja valvoja samaan tapaan kuin vastavalmistuneiden hammaslääkärien syventävässä harjoittelussa.
Gullans-Sirviö on pätevöitymiskoulutuksessa täysipäiväisenä hankesuunnittelijana, Korpisaari puolella työajalla. – Lisäksi tietysti muu opettajakunta opettaa heitä kursseillaan. Nyt kehittämisvaiheessa saisin käytettyä tähän oman työaikani vaikka kokonaan. Melko pienillä resursseilla toimiva malli kuitenkin tarvitaan, jos koulutuksesta halutaan pysyvää toimintaa.
