Puolen vuosisadan ajan metsävaramme ovat jatkuvasti kasvaneet. Viime vuosina kasvu on kuitenkin tasaantunut metsien lisääntyneiden hakkuiden vuoksi. Miten käy hiilivarastojemme?
Ilmastoviisaan metsätalouden mukaan metsien ja soiden pitäisi tuottaa toimeentuloa omistajilleen, mutta myös sitoa hiiltä, turvata luonnon monimuotoisuutta ja tarjota virkistystä. Samalla niiden pitäisi sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja lisääntyviin tuhoriskeihin, sekä tuottaa yhä enemmän puuta korvaamaan fossiilisia materiaaleja ja energiaa.
Tällaisen metsätalouden tavoitteet ovat korkealla.
– On aikamoinen haaste turvata erilaiset metsien hoidon ja käytön tavoitteet kestävästi samaan aikaan. Ilmastoviisas metsätalous kun ei tarjoa yhtä toimintamallia kaikille, vaan malleja on räätälöitävä ajallisesti ja paikallisesti olosuhteet huomioiden, metsänhoitotieteen professori Heli Peltola toteaa.
– En usko, että ilmaston muutoksen edetessä vuotuinen lämpötilan nousu jää Suomessa pariin asteeseen tämän vuosisadan kuluessa, koska meillä lämpötilan nousu on globaalia nousua korkeampi. Meidän tulee varautua siihen, että vuotuinen keskilämpötila voi nousta jopa kolme tai neljä astetta Suomessa.
Iso kysymys onkin, miten paljon ilmasto muuttuu tulevina vuosikymmeninä Suomessa?
Heli Peltola
Professori
Ilmaston lämpenemisestä on tehty paljon arvioita erilaisilla ilmastomalleilla, mutta näihin laskelmiin liittyy paljon epävarmuuksia. Kasvihuonekaasupäästöjen kehittymistä on hyvin vaikeaa ennustaa globaalisti. Pohjois-Suomessa ilmaston lämpeneminen ei ole haitaksi samalla tavalla kuin Etelä-Suomessa, jossa se lisää useita metsätuhoriskejä.
Ihmisen toimet voivat vaikuttaa metsiin ja soihin kuitenkin vielä enemmän kuin ilmaston lämpeneminen. Puuston kasvua ja hiilensidontaa voidaan lisätä metsänhoitoa tehostamalla, kuten lannoituksella. Myös metsien ja ojitettujen soiden maaperäpäästöjä on mahdollista vähentää metsänhoitoa sopeuttamalla.
Toisaalta ilmastonmuutos lisää erityisesti kuusella monia tuhoriskejä samanaikaisesti, kuten kovien tuulten ja kirjanpainajien, sekä juurikäävän aiheuttamia tuhoja.
– Alhaisemmilla hakkuumäärillä metsien ja soiden hiilinielut lisääntyvät enemmän kuin korkeammilla hakkuumäärillä. Toisaalta hyvin alhaiset hakkuut voivat myös lisätä tuhoriskejä puuston vanhetessa, Peltola sanoo.
– Lisääntyvät tuhoriskit tekevät päätöksenteosta mutkikasta.
Soiden kuivuminen on ehkä jo alkanut
Elämme Suomessa paitsi metsien, myös soiden keskellä. Niilläkin on tärkeä rooli ilmaston lämpenemistä hidastavissa toimissa. Suot sitovat noin 500 gigatonnia hiiltä, mikä on yli puolet tällä hetkellä ilmakehässä olevasta hiilestä.
Suomessa suot peittävät lähes kolmasosan pinta-alasta, joten ne ovat tärkein maaperämme hiilivarasto.
– Jos olosuhteet muuttuvat, ne voivat toisaalta vapauttaa valtavat määrät hiiltä ilmakehään. Sillä onkin Suomessa ja globaalisti iso merkitys, professori Eeva-Stiina Tuittila kuvailee.
Soiden pohjaveden taso kontrolloi koko ekosysteemiä, kasvien ja mikrobien toimintaa, mutta myös ekosysteemipalveluita ja vaikkapa ilmastosääntelyä.
– Metsät pitävät vettä paremmin kuin suot. Soilla jatkuva kuivuminen on jo menossa. Kuivuminen ei tapahdu suoraviivaisesti, vaan jo lyhytkin kuiva kausi saa aikaan muutoksia suokasveissa.
Soilla tapahtuvia muutoksia on tutkittu muuttamalla lämpötilaa ja pohjaveden tasoa kokeellisesti. TurvaHiili -projektissa selvitetään parhaillaan vanhojen ojitettujen soiden vähätuottoisten metsien ennallistamista takaisin soiksi.
Tutkimuksen taustalla ovat EU:n kiristyvät tavoitteet luonnon ennallistamiseksi ja suojelemiseksi.
– Suomessa soita on ennallistettu jo vuodesta 1980 alkaen, mutta edelleen pohditaan, mitkä olisivat parhaat alueet ja ennallistamismenetelmät, sekä mitä vaikutuksia tavoitellaan, Tuittila sanoo.
– Rahkasammaleen paluu -projektissa kokeilemme ensimmäistä kertaa sammaleen siirtoistutusta metsäojitetun suon ennallistamisessa.
Tavoitteena on nopeuttaa suokasvillisuuden paluuta ennallistettavalle alalle, ja varmistaa hiilen sidonnan käynnistyminen myös myllätyillä pinnoilla, kuten tukittavissa ojissa.
– Sammaleen siirtoistutuksen ajatellaan tuovan paikalle metaania hapettavia bakteereja, jotka voivat vähentää suon metaanipäästöjä.
Rahkasammaleen ensimmäinen koeistutus tehtiin talkootöinä lokakuussa Tornator Oyj:n omistamalla Piitsonsuolla Ilomantsissa. Suolta kaadettiin iso osa puista ja tukittiin ojat, jonka jälkeen alueelle levitettiin sammalsilppua. Ensi keväänä nähdään, kuinka hyvin menetelmä toimii. Tarkoitus olisi laajentaa istutuksia myös muille alueille.
Projektin vetäjä on Suomen Luonnonsuojeluliitto ja rahoittaja maa- ja metsätalousministeriö. Projekti on osa Hiilestä kiinni -hankekokonaisuutta.
Metsänomistajien asenteet muuttuvat hitaasti
Suomalaisesta metsänomistajasta metsien suojelun ja ennallistamisen vaatimukset voivat tuntua kovilta. Aiemmat ikäpolvet ojittivat kilpaa kitukasvuisia soitaan ja metsittivät peltojaan ajan hengen mukaisesti. Nyt samat ojat pitäisikin sitten tukkia.
Pieni osa metsänomistajista suhtautuu edelleen epäilevästi ilmaston lämpenemiseen. Heidän asenteitaan ja muutosvalmiuttaan on tutkittu usean vuoden ajan.
– Kartoitimme mitä syitä metsänomistajien käytöksen taustalla voisi olla, ja miten helposti he muuttavat asenteitaan, metsäbiotalouden ennakoinnin professori Teppo Hujala kertoo.
Osana Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimusta Luonnonvarakeskuksen, Helsingin yliopiston ja Pellervon taloustutkimus PTT ry:n tutkijat selvittivät metsänomistajien halukkuutta kasvattaa metsiensä hiilinieluja, jos tätä kompensoidaan sopivalla tavalla. Eniten heitä kiinnostavat metsien jatkuva kasvatus, sekä viivästetyt päätehakkuut.
– Oman tutkimuksemme mukaan metsänomistajien joukossa on epätietoisuutta siitä, miten ilmastonmuutoksen voisi ottaa huomioon omassa metsässä. Ilmastoviisaan metsänhoidon mallimetsät ovat yksi keino viestiä selkeitä toimintaohjeita, Hujala toteaa.
Onneksi metsänomistajien päätöksentekoa helpottaa nopeasti etenevä metsäalan digitalisaatio. Omasta metsästä saa enemmän ja helpommin tietoa kuin koskaan aikaisemmin.
Lämpenevä ilmasto tuo kuitenkin lisää haasteita myös metsätaloudelle. Kesät pitenevät ja kuumenevat, mikä lyhentää perinteistä puunkorjuukautta routa-aikana. Metsäteiden kunto huononee, joten hakkuita on suunniteltava entistä tarkemmin.
– Pääajouraverkosto puunkorjuutyömaalla voidaan optimoida tekoälyn avulla, heikosti kantavampia maastonkohtia välttäen. Näin maksimoidaan työn tuottavuus ja toisaalta minimoidaan korjuuvauriot, metsäteknologian professori Kalle Kärhä toteaa.
– Toiminnan automaattinen dokumentointi raportoi puolestaan harvennustyön laatua. Samalla selviää läpinäkyvästi myös puutoimitusten hiilijalanjälki.
Lue lisää hankkeista:
Suomen Akatemian lippulaiva UNITE
Ilmakehän ja ilmaston osaamiskeskus ACCC
