Jos kaikki menee suunnitellusti, alkaa Joensuun alueen kouluissa ensi syksynä aivan uudenlainen tutkimus, jolla halutaan kartoittaa nuorten ja lasten ajankäytön muuttumista.
Harrastamisen käsite on muuttumassa. Harrastamisen on perinteisesti ajateltu olevan ohjattua toimintaa kodin ulkopuolella, mutta digitalisaatio on muokannut vapaa-ajan viettotapojamme uusiksi jo jonkin aikaa. Siksi olisi syytä paneutua tarkemmin siihen, mitä kaikkea verkossa tehdään, ja voimmeko mieltää osan siellä tapahtuvasta toiminnasta harrastamiseksi.
– Kaikki tiedämme, että nuorilla on lähes aina puhelin kädessä. Suuri osa heidän ajanvietostaan perustuu jonkin laitteen ympärillä vietettyyn aikaan, mutta kaikki ruutuaika ei silti ole pahasta. Puhelimen avulla voidaan harrastaa ja puuhata nykyisin lähes vaikka mitä, kertoo luovuuskasvatuksen professori Antti Juvonen.
Hänen ainutlaatuinen professuurinsa alkoi kaksi ja puoli vuotta sitten, ja toinen samanlainen puolisko on siitä vielä jäljellä. Juvosen oli tarkoitus aloitella luovuuskasvatuksen nimissä harrastuksiin ja ajankäyttöön liittyvää laajaa tutkimusta kouluissa jo yli vuosi sitten, mutta pandemia sotki hyvin alkaneet suunnitelmat.
Harrastukset pysyivät tutkimuksen kohteena koronasta huolimatta, vain näkökulma vaihtui hieman.
– Tämä pandemian aika on erityisesti osoittanut sen, että harrastamisen paradigma on vahvassa muutoksessa. Enää nuorten ei välttämättä tarvitse liikkua harrastusten perässä fyysisesti minnekään, vaan koko harrastusten kirjo on mahdollista ottaa haltuun verkon kautta. Siksi sitä on tärkeää myös tutkia.
Mitä kaikkea verkossa tehdään?
Nuorten ajanvietto kietoutuu pitkälti nykyisin laitteiden ympärille: niillä käsitellään kuvia ja videoita, muokataan ääntä, tehdään musiikkia, rakennetaan pelejä ja piirretään. Laitteiden avulla liikutaan luonnossa ja etsitään esimerkiksi geokätköjä ja pokémoneja. Yleisesti ottaen siis harrastetaan.
– Meidän on kuitenkin vaikea mieltää verkon kautta tapahtuva toiminta harrastamiseksi, Juvonen summaa.
Jos luvat saadaan syksyyn mennessä kuntoon, päästään nuorten ajanviettoa tutkimaan aivan uudesta näkökulmasta ensimmäistä kertaa koko kaupungin mittakaavassa. Tarkoitus on sen avulla selvittää, mitä kaikkea verkossa lopulta tänä päivänä harrastetaan, ja miten digitalisaatio on nuorten ajankäyttöä muuttanut.
– Tätä varten tutkimuskyselykin on muotoiltava uudella tavalla. Emme voi kysyä nuorilta, ”mitä harrastat”, sillä he eivät välttämättä itsekään miellä tekemisiään ”oikeiksi harrastuksiksi”. Siksi lähdemmekin kartoittamaan ensisijaisesti sitä, mitä kukin tekee silloin kun ei ole koulussa.
Tutkimuksen avulla voidaan paremmin ymmärtää, miten harrastamisen idea on muuttunut ja mihin suuntaan se on menossa. Ainakin yksi väitöskirjan tekijä on saanut tätä varten opinto-oikeuden heti syksyksi.
Paljon uutta, mutta jotain vanhaakin
Vaikka lasten ja nuorten lisääntynyt ruutuaika nähdään usein negatiivisena asiana, eivätkä vanhemmat varmastikaan ilahdu harrastustenkin siirtymisestä verkkoon, haluaa Juvonen korostaa, ettei kaikki uusi silti tuhoa vanhaa. Vaikka digitalisaatio ja etenkin korona-aika ovat osoittaneet, että uusia asioita voi oppia ja erilaisia asioita harrastaa myös verkon kautta, Juvonen uskoo ja toivoo, että myös kasvokkaiskohtaamisia pidetään tulevaisuudessakin yhä arvossa.
– Ja vaikka olemme viimeisen vuoden aikana huomanneet, että myös kouluopetus toimii verkossa, ja jopa monia taito- ja taideaineitakin voi opettaa etäyhteyksillä, on esimerkiksi musiikin tai käsityön etäopetus monessa kohtaa haasteellista. Ihan kaikkea ei voi verkon kautta ohjata.
Juvonen puhuu muun muassa kuvataiteen ja musiikkikasvatuksen paradigmoista. Siinä missä kuvataiteen tunneilla ennen piirrettiin ja maalattiin, voidaan nyt taidetta tehdä erilaisten laitteiden avulla kuvaa ja ääntä hyödyntäen.
– Ennen myös piti osata soittaa jotain soitinta tehdäkseen musiikkia. Nyt riittää, että osaa käyttää erilaisia sovelluksia, joilla synnyttää musiikkia, ja se saattaa kuulostaa aivan studiotasoiselta.
Koulutkin ovat omaksuneet uudet tavat, ja lapsia ja nuoria opastetaan uusissa ympäristöissä.
– Vanhojen käsitteiden paradigmat luodaan joka tapauksessa tällä hetkellä uudelleen, ja sitä varten tarvitaan uudenlaisia avauksia ja kokeiluja. On hienoa, että kouluissakin sallitaan näitä.
On hienoa, että kouluissakin sallitaan uudenlaisia avauksia ja kokeiluja.
Antti Juvonen
Luovuuskasvatuksen professori
Häilyvä luovuuden käsite
Luovuuden merkitys ihmiselle on noussut korona-aikana puheisiin usealta eri kantilta. Itä-Suomen yliopiston ainutlaatuinen luovuuskasvatuksen professuuri on kiinnostanut ulkomaita myöten, eikä vähiten Juvosen aktiivisuuden takia.
– Olen nyt kahden ja puolen vuoden aikana ehtinyt ohjata yli 130 gradua sekä kaksi väitöskirjaa. Kaksi väitöstutkimusta on lisäksi hyvää vauhtia tulossa, ja omiakin artikkeleita olen ehtinyt kirjoittaa luovuuskasvatuksen professuurin aikana noin 20 ja koko urani aikana yli 200 kappaletta.
Luovuus on Juvosen mukaan aiheena häilyvä ja suunnattoman mielenkiintoinen.
– Aina kun ajattelen, että nyt olen tavoittanut luovuuden käsitteen oikealla tavalla, tuleekin joku ja huomauttaa, että oletkos miettinyt asiaa tästä näkökulmasta – ja määritelmä hajoaa taas, hän kertoo nauraen.
Juvonen onkin muiden tutkijoiden kanssa päätynyt siihen, että luovuuden käsite on määriteltävä aina uudestaan senhetkisen kontekstin mukaan.
– Luovuudessa riittää siis vielä ammennettavaa. Me tutkijat kierrämme sitä kuin kissa kuumaa puuroa, emmekä saa siitä täysin otetta. Siksi se kiehtoo minua yhä vain edelleen.
