Hyvinvointioikeuden ja neurologian aloihin kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Muistisairaudet ovat yleisin syy edunvalvojan määräämiselle. Suomessa tai kansainvälisesti ei kuitenkaan ole yhtenäisiä kriteereitä oikeudellisen toimintakyvyn ja edunvalvonnan tarpeen arviointiin, mikä voi johtaa epäoikeudenmukaisiin päätöksiin. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin, että eri ammattiryhmien väliset ristiriitaiset käsitykset ja tiedonpuutteet vaikuttavat muistisairaiden oikeuksien toteutumiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun.
– Väestön ikääntyessä muistisairautta sairastavien määrä lisääntyy, joten tarve luotettaville arviointikäytännöille kasvaa, jotta toisaalta sekä itsemääräämisoikeus että toisaalta suojelu toteutuvat yhdenvertaisesti, väitöskirjatutkija, varatuomari Kaisa Näkki sanoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, millä perusteella oikeudelliset asiantuntijat ja lääkärit arvioivat edunvalvonnan tarvetta ja miten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen toteutuu tässä prosessissa. Näkki haastatteli tutkimuksessaan 30 lääkäriä ja 20 oikeudellista asiantuntijaa. Haastateltavien joukossa oli neurologeja, geriatreja ja yleislääkäreitä sekä käräjätuomareita ja Digi- ja väestötietoviraston virkamiehiä.
Lääkärit painottavat käyttäytymiseen liittyviä oireita, oikeudelliset asiantuntijat tiedonkäsittelyn puutteita
Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, millainen merkitys arvioinnissa annettiin muistisairauden oireille. Tulosten perusteella sekä tiedonkäsittelyn että käyttäytymisen oireet voivat johtaa muistisairauksia sairastavilla edunvalvonnan tarpeeseen. Niille annettu merkitys kuitenkin vaihtelee. Lääkärit korostavat käyttäytymiseen liittyviä oireita ja toiminnanohjausta, oikeudelliset asiantuntijat muistin ja numeerisen hahmotuksen heikkenemistä.
– Myös ammattiryhmien sisällä on merkittäviä eroja. Osa oikeudellisista asiantuntijoista pitää muistisairauksiin liittyvää impulsiivisuutta hyvin selkeänä edunvalvonnan tarpeeseen johtavana perusteena. Osa taas katsoo, että itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen vuoksi impulsiivisuuden perusteella on hyvin vaikea määrätä muistisairaalle edunvalvontaa, Näkki kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että sekä lääkäreillä että oikeudellisilla asiantuntijoilla on merkittäviä puutteita tiedoissaan. Lääkäreillä ei ollut riittävästi tietoa edunvalvonnan oikeudellisista edellytyksistä ja oikeudellisilla asiantuntijoilla muistisairauksien monimuotoisuudesta tai oireiden mahdollisista vaikutuksista ihmisen toimintakykyyn.
– Osalla oikeudellisista asiantuntijoista on virheellisiä käsityksiä, esimerkiksi siitä, että näönvaraisen hahmottamisen ongelmat vertautuisivat sokeuteen, vaikka tosiasiassa kyseessä ei ole aistipuutos, vaan aivojen tiedonkäsittelyn ongelma, joka voi liittyä esimerkiksi virhetulkintoihin.
Tutkimuksen perusteella molemmat ammattiryhmät tunnistavat itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaatteessa tärkeäksi. Tuomarit ovat esimerkiksi valmiita poikkeamaan prosessisäännöistä, jotta edunvalvonta-asiat voidaan käsitellä yksilön edun mukaisesti – mutta toisinaan he ohittavat itsemääräämisoikeuden periaatteen.
Kaisa Näkin väitöstutkimuksessa on ensimmäistä kertaa Suomessa yhdistetty oikeudellinen ja lääketieteellinen näkökulma edunvalvonnan tarpeen arvioinnissa. Tutkimuksesta saadaan uutta tietoa siitä, millä perustein muistisairaan ihmisen edunvalvonnan tarvetta arvioidaan, miten eri ammattiryhmien näkemykset eroavat sekä millaiset ongelmalliset tai virheelliset näkemykset arviointiin toisinaan vaikuttavat.
– Kun tiedostetaan tutkimuksessa esille nostetut ongelmakohdat, niitä voidaan pyrkiä ratkaisemaan ja torjumaan ja voidaan räätälöidä asianmukaista koulutusta. Tutkimustulokset ovat myös ensimmäinen askel kohti konsensuskriteerien luomista.
OTM Kaisa Näkin hyvinvointioikeuden alaan kuuluva väitöskirja Assessment of Mental Capacity and the Need for Legal Guardianship in Individuals with Dementia: Legal and Medical Perspectives tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Kati Juva Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Kaisa Näkki, kaisa.nakki(at)uef.fi, 046 921 9524
