Kolin Pirunkirkko on tunnettu 34 metriä pitkä kallionhalkeama Kolilla. Perimätiedon mukaan halkeamalla kokoontuivat aikoinaan alueen tietäjät, jotka ottivat yhteyttä henkimaailmaan. Vielä nykyäänkin luolassa järjestetään ajoittain samanistisia rummutusrituaaleja.
Helsingin yliopiston kulttuurien ja arkeologian tutkija Riitta Rainio ja Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkija Elina Hytönen-Ng ovat juuri ilmestyneessä tutkimusartikkelissaan tarkastelleet Pirunkirkon luolan akustiikkaa ja selvittäneet, voisivatko luolan akustiset ominaisuudet selittää siihen liittyvää uskomuksellista ja äänellistä toimintaa.
Tutkimuksessa selvisi, että Pirunkirkossa voidaan havaita voimakas resonanssi-ilmiö, joka vahvistaa ja pidentää ääntä tietyllä taajuudella. Ilmiö on saattanut muokata merkittävästi luolaan liittyneitä uskomuksia ja kokemuksia.
Resonanssi parannusrituaalien ja rummutusten voimistajana
Tutkijat kävivät tutkimusta varten läpi perinneaineistoja, joiden pohjalta selvisi, että Kolilla mainitaan useita alueella toimineita tietäjiä tai parantajia nimeltä. Näistä tietäjistä kuuluisin oli Kinolainen, toiselta nimeltään Tossavainen, joka käytti taikomispaikkanaan nimenomaan Pirunkirkkoa.
– Tarinoiden mukaan Kinolainen vei parannettaviaan "kirkkoon" tapaamaan pirua ja keskustelemaan pirun kanssa taudin syistä ja hoitokeinoista. Tällaisiin parannusrituaaleihin kuului perinneaineistojen mukaan yleensä kovaäänistä huutoa, tömistelyä, ampumista ja paiskomista, Rainio kertoo.
Hytönen-Ng haastatteli ja havainnoi myös Pirunkirkkoa rituaalipaikkanaan nykyisinkin käyttävää samanismin harjoittajaa. Hänen mukaansa luolassa on erikoinen energia, ja siellä saa voimakkaan yhteyden ympäröivään luontoon ja omiin juuriin.
– Haastattelussa harjoittaja totesi, että erityisesti rummutusrituaali luolan perällä sen sisimmässä osassa on avannut hänelle uusia ”ulottuvuuksia”.
Rainio kertoo, että akustisten mittausten mukaan Pirunkirkossa, sen sisimmässä, sileäseinäisessä ja käytävämäisessä osassa on havaittavissa voimakas resonanssi-ilmiö. Ilmiö aiheutuu kapean käytävän vastakkaisten seinien väliin syntyvästä ”seisovasta aallosta”, joka tuo kuuluviin tilan oman ominaistaajuuden, joka on 231 hertsiä.
Tämä taajuus yläsävelineen soi luolassa hälyimpulssien, kuten taputusten, rummunlyöntien tai pamahdusten jälkeen noin sekunnin ajan. Jos tilassa lauletaan säveltä, jonka perustaajuus on lähellä 231 hertsiä, käytävä vahvistaa ja pidentää lauluäänen.
– Äänitallenteessa kävikin ilmi, että samanismin harjoittaja lauloi luolassa toistuvasti säveltä, jonka perustaajuus on 231 hertsiä. Luola vahvisti aina tämän sävelen eli oman ominaistaajuutensa.
Harvinainen ilmiö luonnonympäristössä
Resonanssi on tavallinen ilmiö rakennetuissa tiloissa, etenkin pienikokoisissa huoneissa, mutta harvinainen luonnonympäristössä, jossa esiintyy harvoin sileitä ja kovia, samansuuntaisia seinäpintoja. Tutkijoiden mukaan voidaan siis olettaa, että Pirunkirkon sisimmän, käytävämäisen osan resonanssi on ollut poikkeuksellinen ääni-ilmiö Pielisellä vuosisatoja sitten eläneille asukkaille.
Saman tyyppisiä luonnossa esiintyviä voimakkaita resonansseja on mitattu muun muassa Ranskan ja Espanjan paleoliittisissa luolista, erityisesti luolien seiniin tehtyjen kalliomaalausten yhteydestä.
Rainio ja Hytönen-Ng epäilevät, että resonanssin tuottama, ilmassa leijuva sävel on todennäköisesti soinut Pirunkirkossa suoritettujen äänekkäiden rituaalien taustalla. Tutkijoiden mukaan resonanssin vaikutus on voinut olla hienovaraista ja tiedostamatonta, mutta se on saattanut muokata merkittävästi luolaan liittyneitä uskomuksia ja kokemuksia.
–Sen, minkä akustiikan tutkija kuulee resonanssina, viime vuosisatojen ihminen on voinut aistia henkiolennon läsnäolona, ja samanismin harjoittaja poikkeuksellisena energiana, kukin oman taustansa mukaan.
Tutkimus antaakin siis esimerkin siitä, kuinka resonanssin avulla on mahdollista luoda konkreettinen kommunikaatio- tai keskusteluyhteys fyysisen tilan, paikan tai luonnonympäristön kanssa.
Arkeoakustiikan alaan kuuluvan tutkimuksen rahoittajana on ollut Suomen Akatemia. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimus jatkuu Koneen säätiön rahoittamassa projektissa (2023–2026), jossa työryhmä tutkii Fennoskandian historiallisia ja nykyisiä akustiikkaan liittyviä perinteitä. Kolin Pirunkirkosta on tulossa audiovisuaalinen virtuaalitodellisuusrekonstruktio tutkimus- ja demonstraatiokäyttöön.
ARTIKKELIN TIEDOT (julkaisu tulossa)
Rainio, Riitta & Elina Hytönen-Ng 2023. Ringing tone and drumming sages in the crevice cave of Pirunkirkko, Koli, Finland. Open Archaeology (Special Issue “Past Sounds: New Perspectives in the Field of Archaeoacoustics”, eds. Margarita Díaz-Andreu & Neemias Santos da Rosa).
Lisätietoja:
Yliopistotutkija Elina Hytönen-Ng, Itä-Suomen yliopisto, elina.hytonen-ng(at)uef.fi, p. 050 572 7612
Akatemiatutkija Riitta Rainio, Helsingin yliopisto, riitta.rainio(at)helsinki.fi, p. 050 326 2644
Ääninäyte Pirunkirkosta
