Toksikologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Veriseitikistä saatavien eri väriaineiden turvallisuudessa ihmiselle voi olla merkittäviä eroja, havaitsi proviisori Johanna Yli-Öyrä väitöstutkimuksessaan. Esimerkiksi punasävyinen dermorubiini vaikutti solukokeissa turvalliselta, kun taas keltainen emodiini aiheutti soluissa mutaatioita ja hapetusstressiä.
Veriseitikki on perinteisesti värjäykseen käytetty sieni, joka tuottaa useita antrakinoniväriaineita. Yli-Öyrä tutki niiden toksisuutta eli haitallisuutta ihmissoluille.
– Nykyiset teolliset väriaineet ja niiden tuotanto ovat iso ympäristön saastuttaja. Tarvetta on kestävästi tuotetuille, biohajoaville tekstiili- ja pakkausväriaineille, joita voitaisiin mahdollisesti saada esimerkiksi veriseitikistä, Yli-Öyrä kertoo.
– Luonnollinen alkuperä ei kuitenkaan takaa väriaineen turvallisuutta, joten sitä on tärkeää tutkia ennen isomman mittakaavan käyttöä. Niinpä selvitin väitöskirjassani veriseitikin yleisimpien väriaineiden, emodiinin, dermosybiinin ja dermorubiinin, sekä sienestä eristetyn väriaineseoksen toksisuutta. Lisäksi tutkin väriaineiden metaboliaa eli sitä, miten ne muuntuvat ihmisen elimistössä, sillä joskus aineet ovat toksisia vasta, kun ne ovat muuntuneet kemiallisesti.
Tutkimuksessa selvisi, että veriseitikin yleisin väriaine, kirkkaan keltainen emodiini, aiheuttaa mutaatioita ja oksidatiivista stressiä ihmissoluissa. Lisäksi se toimii ihoherkistäjänä eli voi aiheuttaa allergiaa.
Oranssisävyinen dermosybiini aiheutti jonkin verran oksidatiivista stressiä, mutta muita haitallisia vaikutuksia ei havaittu. – Sillä oli kuitenkin useita aineenvaihduntatuotteita, joiden aktiivisuutta ei tunneta. Dermosybiini siis vaikuttaa pienellä varauksella hyvältä väriaineelta, mutta varmistavia tutkimuksia tarvitaan.
– Punasävyinen dermorubiini sen sijaan vaikuttaa turvalliselta ja hyvin toimivalta väriaineelta eikä se muunnu ihmiskehossa lainkaan.
Yli-Öyrän mukaan tuloksista voidaan myös päätellä, että turvallisuusarvioinnin näkökulmasta antrakinonirunkoisia väriaineita ei kannata tarkastella yhtenä ryhmänä. – Vaikka ne muistuttavat kemiallisesti toisiaan, niiden toksisuus vaihtelee.
Väitöstutkimus tehtiin osana BioColour-tutkimuskonsortiota, jossa selvitetään monitieteisesti luonnonvärien uusia käyttömahdollisuuksia. Tulokset antavat osviittaa siitä, miten luonnonväriainetuotannon kehitystä kannattaa jatkaa.
Tutkimuksessa käytettiin ihmisen immuuni- ja maksasolulinjoja. Ihoherkistävyyttä tutkittiin KeratinoSens-testillä, joka on kehitetty korvaamaan eläinkokeita. Metaboliaa tutkittiin ihmisen ja eri eläinlajien metaboliaentsyymeillä.
Proviisori Johanna Yli-Öyrän väitöskirja Toxicity and metabolism of Cortinarius sanguineus dyes (Veriseitikin väriaineiden toksisuus ja metabolia) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa 24.1.2025. Vastaväittäjänä toimii professori Nanna Fyhrquist Karlstadtin yliopistosta ja Karoliinisesta instituutista ja kustoksena professori Jaana Rysä Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Proviisori Johanna Yli-Öyrä, johanna.yli-oyra@uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/johanna.yli-oyra/
