Erilaiset ohjauskeskustelut ovat olennainen osa opinto- ja uraohjaajien työtä. Ohjaajat käyvät keskusteluita sekä oppilaiden että opiskelijoiden kanssa, mutta myös uraohjaukseen liittyen aikuisten kanssa. Näitä keskusteluja on nyt ensimmäisen kerran tarkasteltu keskusteluanalyyttisellä tutkimusmenetelmällä, jonka avulla selvitettiin, millä tavoin ohjauskeskusteluissa rakennetaan yhteistyötä ja millaisin vuorovaikutuksellisin keinoin ohjaajat toteuttavat niissä ohjauksen tehtäviä.
Tutkimuksessa selvisi, että etenkin nuorten ohjaustilanteessa opot käyttivät suorasukaista tyyliä. Aikuisten ohjauskeskusteluissa ohjaajat taas suosivat monisanaisempaa, varovaisempaa ja pehmentelevää puhetyyliä. Nuorten kohdalla ystävällisen suora puhe tuntui rentouttavan ilmapiiriä ja vahvistavan yhteistyötä. Sen seurauksena myös oppilaat olivat suorasukaisempia omassa puheessaan ja saattoivat joko vastustaa opojen esiintuomia näkökulmia tai toisaalta sitoutua vastuullisemmin omiin opintoihinsa. Toisaalta ohjaajan suorasukaisuus saattoi myös vaikeuttaa huolien esiin nostamista.
Aikuisten uraohjausta analysoitaessa selvisi puolestaan, että kun asiakas esitti keskustelun aikana itsekritiikkiä, saattoivat ohjaajat toimia samaan tapaan kuin arkivuorovaikutuksessakin toimitaan eli esittää asiasta eriävän mielipiteen. Yleistä kuitenkin oli, että ohjaaja asettui empaattisesti kuuntelemaan ohjattavaa, jolloin ohjattava päätyi lopulta itse positiiviseen arvioon itsestään.
Yksi ohjauksen yleisesti keskeisenä pidetty normi on, ettei ohjaaja kiirehdi puuttumaan asiakkaan puheeseen liian varhain, vaan keskittyy kuuntelemiseen ja antaa asiakkaan itse rauhassa pohtia omaa tilannettaan, vahvuuksiaan ja osaamistaan. Yleisten ohjausihanteiden mukaisesti ohjaajan tulisi myös varoa asiakkaansa ”diagnosointia”. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että opinto- ja uraohjaajat ottivat usein tehtäväkseen asiakkaan vahvuuksien ja aktiivisuuden arvioimisen. Tutkijoiden mukaan tässäkin ilmiössä näkyy ohjaukselle tyypillinen tasapainoilu direktiivisyyden, eli neuvomisen tai arvioimisen, ja asiakkaan oman näkökulman välillä. Ohjaajan kehut tosin perustuivat ohjattavan itse esille tuomiin asioihin tai esimerkiksi oppilaan arvosanoihin.
Kehuminen näyttääkin olevan kiinteä osa useita uraohjauksen keskustelukäytäntöjä. Tutkijoiden mukaan tämän havainnon myötä tulevia ohjaajia voidaan kouluttaa tulemaan tietoiseksi arvioista työkaluna ja hyödyntämään niitä mielekkäällä tavalla.
Ohjauksen koulutuksessa konkreettiset käytännöt paremmin esiin
Ohjauksen teorioissa ohjausta käsitellään usein suhteellisen summittaisten ideaalien, kuten toimijuuden tukemisen tai rinnalla kulkemisen, avulla. Ideaalien toteuttamista ei kuitenkaan aina viedä keskustelukäytäntöjen tasolle. Vuorovaikutustutkimus tuo sen sijaan esiin niitä keskustelukäytäntöjä, joilla työtä konkreettisesti tehdään. Lisäksi tutkimuksissa näkyy, miten ohjaajat tasapainottelevat ohjauksen jännitteisten tavoitteiden kanssa.
Käytännössä ohjaajat eivät siis täysin pidäty arvioimisesta, kannanottamisesta tai suosittamisesta, vaikka ideaalit usein näin esittäisivätkin.
Tutkimuksen avulla halutaan osoittaa, miten ohjauksessa on mahdollista olla ohjattavalle avuksi ja tuoda ohjaajan asiantuntemusta esiin ilman että ohjattavalle tuputetaan asioita tai että häntä diagnosoidaan ylhäältä päin.
Ohjauksen koulutuksessa tulisikin paneutua tarkemmin keskustelukäytäntöihin ja herättää tietoisuus siitä, millaisia valintoja ohjaaja tekee keskustelun aikana ja milloin mitäkin keinoa on hyödyllistä käyttää.
– Itä-Suomen yliopiston ohjauksen koulutuksessa valmennamme tulevia ammattilaisia tiedostamaan yksityiskohtaisesti, mitä he vuorovaikutuksessa tekevät. Opetamme myös, millä eri tavoilla he voivat varioida toimintaansa ohjaustilanteessa, yliopistotutkija Liisa Voutilainen summaa.
Koska opinto- ja uraohjaajat työskentelevät moninaisissa ympäristöissä, on valmistuneiden tärkeää tunnistaa erilaisten kontekstien vaikutukset vuorovaikutustilanteisiin.
Opovuorovaikutuksen tutkimus on osa TEHEKOP-hanketta, jossa tarkastellaan etnografian ja keskustelunanalyysin keinoin sitä, miten tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus yläkoulussa rakentuu ja miten se osaltaan nuoria asemoi, miten nuorten toimijuutta ja osallisuutta tuetaan ohjauksen avulla ja millaisen tilan ohjaus koulussa saa.
Artikkelien tiedot:
Voutilainen, L., & Vehviläinen, S. (2025). Responding to the client’s self-deprecations in career guidance. Discourse Studies, 27(5), 846-865. https://doi.org/10.1177/14614456241308973
Vehviläinen, Sanna and Voutilainen, Liisa. (2025). "Praising the client in career guidance" Text & Talk. https://doi.org/10.1515/text-2024-0206
Voutilainen, L., & Vehviläinen, S. (2025). Interactional straightforwardness in guidance counselling. British Journal of Guidance & Counselling, 1–14. https://doi.org/10.1080/03069885.2025.2582860
