Terhi Nevalainen yhdisti journalistin työn ja tutkimuksen chick lit -kirjallisuudesta. Nyt hän johtaa Karjalaisen toimitusta ja hyödyntää tohtorikoulutuksen oppeja median murroksessa.
1.Kerro omin sanoin taustastasi – mitä olet opiskellut ja millainen polku johti tohtoriopintoihin?
Lukion viimeisenä keväänä en ollut niinkään huolissani ylioppilaskirjoituksista kuin yliopiston pääsykokeista. Olin päättänyt päästä opiskelemaan jotakin mielekästä alaa heti. Koska olin kiinnostunut taiteista ja tieteistä, ”mielekkääksi alaksi” valikoitui kulttuurintutkimus silloisessa Joensuun yliopistossa. Luin pääsykokeisiin tosissani ja pääsin sisään valintasijalta 1. Aloitin opinnot syksyllä 1993 ja pääaineekseni valikoitui kuin itsestään selvyytenä kirjallisuus.
Kolmen vuoden opiskelun jälkeen aloin kiinnostua tulevasta työurastani. Opettajaksi en halunnut missään tapauksessa. Pyrin ja pääsin kesätoimittajaksi maakuntalehti Karjalaiseen. Sieltä en sitten koskaan enää palannutkaan päätoimiseksi opiskelijaksi, vaan työ toimittajana jatkui heti syksystä eteenpäin.
Graduaihe oli ollut tiedossa jo tässä vaiheessa, mutta työt menivät edelle ja toisaalta aihe tuntui niin paljon elämää suuremmalta, että rima gradun tekemiseen nousi korkealle. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, käytin yhden kesäloman gradun tekoon ja valmistuin.
2.Mikä on tutkintosi (tutkinnon nimi ja pääaine)?
Filosofian tohtori, pääaine kirjallisuus
3.Mikä sai sinut hakemaan tohtorikoulutukseen juuri tällä alalla ja tässä yliopistossa?
Jatko-opiskelu alkoi välkkyä haaveissa heti gradun valmistumisen jälkeen, mutta jokunen vuosi aloittamiseen toki meni. Oikeastaan työ alkoi ongelmasta. Uudentyyppinen naisille suunnattu viihdekirjallisuus ja sen sisarmuodot televisiossa ja muilla alustoilla alkoivat vaivata mieltäni ja huomasin analysoivani niitä yhtenään. Yhtenä iltana pidettyäni asiasta jälleen kerran pitkää luentoa puolisolleni (joka jaksoi ainakin teeskennellä kuuntelevansa) sanoin, että ehkä tästä aiheesta pitäisi tehdä väitöskirja.
Esittelin ideani entiselle graduohjaajalleni, Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden professorille Risto Turuselle, joka oli onnekseni samaa mieltä.
4.Mikä oli haastavinta väitöskirjatyössä?
Väitöskirjan tekeminen oli eräällä tavalla helpompaa kuin gradun. Gradua tehdessä en, ainakaan aluksi, tarkalleen tiennyt mitä pitäisi tehdä ja miten. Lisäksi tuntui, että aiheen sisällä piti selittää koko maailmankaikkeus.
Väitöskirjatutkimuksessa sen sijaan tiesin, mitä halusin tutkia, ja varsin pian myös sen, miten. Tavaksi valikoitui lukijatutkimus ja perustin tutkimusta varten lukupiirin. Kun se ensimmäistä kertaa kokoontui, paikalla oli parikymmentä osallistujaa – yllättävä suosio lukupiirille, josta ilmoittelin lähinnä kirjaston ilmoitustaululla. Silloin tiesin, että aiheessani oli todellakin jotakin tutkimisen arvoista.
5.Mikä oli palkitsevinta tohtoripolullasi?
Yksi merkittävä asia oli, että saatoin yhdistää työssä hankkimani journalistin ammattitaidon ja tieteen tekemisen lukijahaastatteluissa sekä lukupiirin vetäjänä. Tutkimustyössä vaihtelivat aineiston hankinta, joka oli työtä lukijoiden kanssa, ja analyysi ja kirjoittaminen.
Ja tietysti palkitsevaa oli myös saada vuosien aherrus lopulta yksiin kansiin. Väitöskirjani ”Pinkit piikkikorot: Chick lit -kirjallisuuden postfeministiset sisällöt ja lukijat niiden merkityksellistäjinä” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa kesäkuussa 2015.
On hieno juttu, jos intohimo siivittää koko tutkimusprosessia, mutta realismia on, että takkuisempiakin paikkoja tulee vastaan. Silloin tarvitaan selkärangaksi päätös siitä, että läpi mennään.
Terhi Nevalainen
Filosofian tohtori
6.Miten tohtoripolku vaikutti sinuun ammatillisesti tai henkilökohtaisesti?
Jatko-opiskelu ja väitöskirjatutkimus olivat usean vuoden projekti, jonka suoritin pääosin työn ohessa. Keskityin väitöskirjatyöhön täysipäiväisesti vain kiivaimpien kirjoitusrupeamien aikaan, joihin sain kaksi puolen vuoden apurahaa. Lisäksi oli joitakin lyhyempiä apurahakausia.
Olin tähän rytmiin hyvin tyytyväinen. Väitöskirjatyö avasi ajattelua ja opetti näkemään ja analysoimaan erilaisia yhteiskunnallisia aate- ja ajatusvirtauksia. Samalla pysyin kiinni arkityössä ja sen muutoksessa.
7.Miten urasi on edennyt tohtoroitumisen jälkeen?
Kun väittelin, olin erikoistoimittaja Karjalaisessa. Sen jälkeen siirryin Väli-Suomen Mediaan ensin Sunnuntaisuomalaisen tuottajaksi ja sitten Väli-Suomen Median toimitusjohtajaksi. Nyt olen Karjalaisen toimituspäällikkö ja tehtäviini kuuluu muun muassa toimituksen henkilöstöjohtaminen. Olen myös mukana useissa Mediakonserni Keskisuomalaisen sisäisissä kehittämisprojekteissa.
En ryhtynyt jatko-opiskelijaksi uranäkökulmasta, päin vastoin minua oli peloteltu siitä, että tohtorin tutkinto voisi olla pikemmin haitta kuin hyöty työelämässä. Omalla urallani näin ei kyllä ole ollut. En usko, että tohtorin tutkinto on suoraan vaikuttanut uralla etenemiseen, vaan tärkeintä tällä alalla on ammatillinen kokemus ja osaaminen. Olen kyllä kokenut, että myös tohtorin tutkintoani on arvostettu.
8.Miten olet voinut hyödyntää tohtorintutkintoa työelämässä?
Suomalainen uutismedia on valtavan muutoksen edessä. Muutos on ollut meneillään jo useita vuosia, ja vauhti vain kiihtyy. Media-alan johtamisessa tarvitaan tänä päivänä tavattomasti ennakkoluulottomuutta, uudistumisvalmiutta ja kykyä nähdä ja analysoida yhteiskunnan muutosvirtauksia. Koen, että tohtorikoulutus on valmistanut minua kaikkiin näihin. Aivan erityisesti viimeksi mainittuun. Oman väitöskirjatyöni tulokset kertovat, että lukemismotivaation takana on yleensä aina hyvin monimutkaisia syitä, joita pinnalliset selitysmallit eivät tavoita. Juuri nämä pohdinnat ovat median murrostilanteessa aivan keskeisiä. Mistä todellisuudessa muodostuu uutismedian lukemismotivaatio, ja miksi se digitalisaation myötä näyttää heikkenevän? Jokin iso ajatusvirtaus siellä taustalla on, ja lukijoiden todellisiin tarpeisiin ei pystytä kunnolla vastaamaan ennen kuin se on tunnistettu.
9.Mikä on parasta työelämässä tällä hetkellä?
Murrosaika on aina eräällä tavalla hienoa aikaa. Pidän nopeasta muutoksesta ja siihen reagoimisesta. Viihdyn mainiosti työssä, jossa pääsen sotkeutumaan monenlaiseen tekemisen kehittämiseen ja tuleviin haasteisiin reagoimiseen.
10.Mitä neuvoja antaisit tohtorikoulutusta harkitsevalle?
Ensinnäkin, tiedä mitä haluat tutkia ja sitoudu siihen. On hieno juttu, jos intohimo siivittää koko tutkimusprosessia, mutta realismia on, että takkuisempiakin paikkoja tulee vastaan. Silloin tarvitaan selkärangaksi päätös siitä, että läpi mennään.
Toiseksi, jääkiekkotermein: älä purista mailaa. Sorruin tähän itse graduni kanssa. Koko maailmaa ei tarvitsee selittää. Riittää, kun selität oman viipaleesi. Yksikään tutkimus ei ole oikeasti elämää suurempi.
Kolmanneksi, pidä huolta fyysisestä kunnostasi. Ajattelu, istuminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä, mutta niin on myös elämä. Aivotkin toimivat paremmin, kun annat välillä keholle liikettä.
