Teologian alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Kielikuva uudestisyntymisestä tarkoittaa kristillisessä ajattelussa yleisesti suurta hengellistä muutosta, kristillisen elämän alkamista. Erilaisia näkemyksiä esiintyy lähinnä siitä, miten uudestisyntymisen katsotaan tapahtuvan. Tämä vaikeuttaa ekumeniaa, kristittyjen välistä yhteyttä. Etenkin Uuden testamentin teksteistä tehdyt tulkinnat vaikuttavat merkittävästi käsityksiin uudestisyntymisen tapahtumisesta. Tämän vuoksi akateemiselle eksegeettiselle tutkimukselle on tarvetta.
Tutkin väitöskirjassani uuden syntymän kielikuvan suhdetta kasteeseen ja Jumalan sanaan Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä. Kirjeen valintaa tutkimuskohteeksi puolsi se, että uutta syntymää, sen seurauksia ja tapahtumista käsitellään kirjeessä varsin laajasti ja monipuolisesti (esim. 1:3‒5, 8‒12, 14‒19, 23‒25; 2:2, 5 ja 9‒10). Kirjeessä puhutaan myös kasteesta (3:21). Joskus on jopa väitetty, että vanha kiistakysymys uudestisyntymisen tapahtumisesta on ratkaistu nimenomaan jo Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tiedossani ei ole aiempaa syvällistä vertailua uuden syntymän ja kasteen pelastavan vaikutuksen välillä 1. Piet:ssä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan aiempaa huomattavasti varmemmin todeta: uusi syntymä ja kasteen pelastava vaikutus eivät ole ainakaan kokonaan samoja asioita. Kirjeen vastaanottajien uudessa syntymässä, kristillisen elämän alkamisessa, katsottiin olevan kyse jo täyttymyksensä saaneesta tapahtumasta (1:3 aoristi ja 1:23 perfekti). Verbin "pelastaa" preesensmuoto jakeessa 3:21 (σῴζει) taas viittaa kasteen jatkuvaan tai toistuvaan pelastavaan vaikutukseen eli prosessiin kirjeen vastaanottajia kohtaan. Kyse ei myöskään ole ns. yleisestä totuudesta. Näin ollen kaste näyttäisi liittyvän suorimmin jakeessa 1:5 mainittuun uuden syntymän seuraukseen: Jumalan jatkuvaan varjeluun lopulliseen pelastukseen (vrt. 1:9) uskon kautta tai avulla. Tämä on näkökulma, jota en ole aiemmin tavannut. Kasteeseen liittyvä hyvän omantunnon pyyntö Jumalalle (3:21) auttoi säilyttämään hyvän omantunnon sekä siten myös uskon (vrt. 1.Tim. 1:19). Ratkaisevaksi uudessa syntymässä katsottiin kuuliaisuus evankeliumille tai sen uskominen (1:22‒25; vrt. 2:6; 4:17), olipa tämä sitten tapahtunut ilman kastetta tai kastetapahtumassa. Evankeliumilla tarkoitettiin julistettua sanomaa Kristusta kohdanneista kärsimyksistä ja kirkkauksista (1:11‒12) eli ainakin hänen kärsimyskuolemaansa syntien tähden, vanhurskaana väärien puolesta (3:18), ja hänen ylösnousemustaan (vrt. 1:21; 1. Kor. 15:3).
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimus tarjoaa mahdollisuuden nykyisille kristillisille kirkoille ja yhteisöille peilata näkemyksiään ja julistustaan uudestisyntymisestä varhaiseen kristilliseen ajatteluun 1. Piet:ssä. Pelastusta ylläpitävä näkökulma kasteesta, mihin etenkin preesensmuotoinen verbi (σῴζει) jakeessa 3:21 viittaa, näyttää sekä kirkollisesta keskustelusta että eksegeettisestä tutkimuksesta usein unohtuneen tai sitä ei ehkä aina ole edes tiedostettu. Tämän näkökulman huomioiminen voisi lisätä kristittyjen yhteyttä, jota erilaiset kastenäkemykset tunnetusti vaikeuttavat. Uudestisyntyminen on nykyisessä kielenkäytössä joskus sekoitettu jälleensyntymiseen. Tutkimukseni tulosten huomioiminen selventää sen, että uusi syntymä Kristukseen uskovien ajattelussa ainakin ensimmäisellä vuosisadalla viittaa hengelliseen elämänmuutokseen eikä sielun syntymiseen uudelleen toisessa ruumiissa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Suoritin tutkimukseni kannalta keskeisistä 1. Piet:n jakeista 1:3–5, 9–12, 1:22–25; 3:20b–21 eksegeettisen analyysin. Tämä tarkoitti tutkittavien tekstien sanojen, niiden muoto-opin ja syntaksin tutkimista kontekstissaan. Samalla oli huomioitava tekstin retorinen yleistilanne, kirjallinen ja retorinen rakenne ja retorinen funktio. Tällainen tutkimusmetodi on luonteeltaan semanttis-pragmaattinen sanojen, niiden muoto-opin ja syntaksin analysoinnin kuuluessa semantiikkaan sekä kontekstin, retorisen yleistilanteen, kirjallisen ja retorisen rakenteen sekä retorisen funktion huomioimisen kuuluessa pragmatiikkaan. Semanttis-pragmaattisen analyysin osana tarvittiin tavallista enemmän tutkimusta siitä, mitä aspekti ja teonlaatu tarkoittavat, jotta voitiin selvittää indikatiivin preesensin merkitys verbistä "pelastaa" jakeessa 3:21. Koska verbi "synnyttää uudestaan" (ἀναγεννᾶν) on kielikuva, tarkemmin ottaen predikaattinen metafora, tutkimuksessa hyödynnettiin myös moderneja metaforateorioita.
Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä, josta haluat kertoa tiedotteessa?
Kotimaassamme on viime vuosina ja myös tänä vuonna keskusteltu uudestisyntymisen suhteesta kasteeseen ja Jumalan sanaan (ks. esim. Uusi Tie 8/2026; 9‒10/2026; 11/2026). Keskustelua ovat herättäneet etenkin Suomen Ev. lut. Kansanlähetyksen entisen pääsihteerin Matti Väisäsen julkaisemat kastekirjat. Tarkasteltaessa uudestisyntymisen suhdetta kasteeseen ja Jumalan sanaan Ensimmäisellä Pietarin kirjeellä on ollut keskeinen merkitys (ks. esim. Timo Laato ja Leif Nummela Uusi Tie 11/2026). Kiinnostus aihetta kohtaan ei ole rajoittunut vain kotimaahamme (ks. esim. Catholic Answers 1996–2026: "Are we reborn in the waters of baptism or in the word of God?". https://www.catholic.com/qa/are-we-reborn-in-the-waters-of-baptism-or-in-the-word-of-god).
Lisätietoja: Timo Voutilainen, [email protected], 050 543 9185
