Syöpätapausten lisääntyessä kaivataan kipeästi uudenlaisia syöpälääketieteen ratkaisuja. Kansallinen syöpätutkimuksen tohtorikoulutuspilotti iCANDOC vastaa tarpeeseen kouluttamalla tulevaisuuden asiantuntijoita alalle. Itä-Suomen yliopiston monitieteisessä syöpätutkimusyhteisössä pilottiin osallistuu viisi väitöskirjatutkijaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa vuosina 2024–2027 tuhat väitöskirjatutkijan paikkaa tohtorikoulutusta uudistavissa piloteissa. Niistä suurin on yksilöllistetyn syöpälääketieteen tohtorikoulutuspilotti iCANDOC, johon osallistuu valtakunnallisesti 152 väitöskirjatutkijaa. Itä-Suomen yliopistossa pilotin väitöskirjatutkijat etsivät uusia näkökulmia eturauhas- ja keuhkosyöpien, melanooman ja leukemian hoitoon.
Tutkijat etsivät uusia lääkehoitokohteita ja merkkiaineita
Jasmin Huttunen tutkii väitöstyössään koregulaattoriproteiineihin kohdistuvan hoidon vaikutuksia syöpää edistävien onkogeenien toimintaan eturauhassyövässä. Koregulaattoriproteiinien toiminta hiljennetään pienimolekyylisillä estäjillä, ja vaikutuksia tutkitaan proteomin- ja genominlaajuisilla menetelmillä. Projektissa on alustavasti osoitettu, että EP300- ja CREBBP-koregulaattoriproteiinien hiljentäminen esti tehokkaasti usean onkogeenisen transkriptiotekijän toiminnan eturauhassyöpäsoluissa.
– Jatkotutkimuksissa selvitämme tarkemmin mekanismeja, joiden kautta tämä vaikutus välittyy, kertoo Huttunen, joka työskentelee akatemiatutkija Ville Paakinahon tutkimusryhmässä.
Eerika Takala puolestaan tekee väitöstutkimustaan tutkimusjohtaja Kirsi Ketolan tutkimusryhmässä. Tutkimuksessa selvitetään syöpäsolujen muovautuvuuden ja hoitoresistenssin molekyylitason mekanismeja eturauhassyövässä. Nämä ovat keskeisiä syitä syövän etenemiseen ja uusiutumiseen hoidosta huolimatta. Taustalla olevien mekanismien ymmärtäminen voi avata mahdollisuuksia uusien lääkehoitokohteiden ja biomarkkereiden löytämiselle, mikä voisi tulevaisuudessa parantaa potilaiden hoitovastetta.
Takala on tutkimuksessaan tunnistanut proteiineja, joiden tuoton hiljentäminen vähentää hormonaalisille hoidoille resistenttien eturauhassyöpäsolujen pahanlaatuisia ominaisuuksia. Tämä ilmenee syöpäsolujen kasvun, liikkuvuuden, leviämisen ja pesäkkeiden muodostumisen vähenemisenä.
Immuunihoitojen teho ja solujen välinen viestintä kiinnostuksen kohteina
Akshatha Kalavathi Shivakumar tutkii transkriptiotekijä NRF2:n merkitystä keuhkosyövässä professori Anna-Liisa Levonen-Harjun ryhmässä.
Osassa keuhkosyövistä NRF2-tekijä on yliaktiivinen, mikä johtaa syövän immuunivasteen heikkenemiseen. Shivakumarin projektissa selvitetään, millä mekanismilla NRF2:n yliaktiivisuus syöpäsoluissa vaimentaa immuunivastetta ja miten syöpäkasvaimia voitaisiin herkistää immuunihoidoille. Toisaalta NRF2:lla on merkittävä rooli immuunisolujen toiminnassa, ja projektissa tutkitaan myös kasvaimen mikroympäristön solujen NRF2-tekijän merkitystä syövän immuniteetissa.
Kaisa Mäki-Mantila tutkii melanoomasolujen ja immuunipuolustuksen makrofagisolujen vesikkelivälitteistä vuorovaikutusta. – Solunulkoiset vesikkelit ovat solujen erittämiä nanokokoisia partikkeleita, joihin solut ovat pakanneet erilaisia biologisesti aktiivisia molekyylejä, kuten RNA:ta ja proteiineja. Vesikkelit toimivat viestinviejinä solujen välillä ja ovat näin tärkeitä syövän ja sen mikroympäristön toimintaa sääteleviä tekijöitä, kertoo Mäki-Mantila, joka työskentelee dosentti Sanna Pasonen-Seppäsen tutkimusryhmässä.
Melanoomassa kasvaimen mikroympäristössä on runsaasti erityyppisiä makrofageja, joilla on havaittu erilaisia yhteyksiä syövän etenemiseen ja hoitovasteeseen. Uusi tieto makrofagien ja melanoomasolujen vesikkelivälitteisistä vuorovaikutusmekanismeista sekä niiden vaikutuksista melanooman pahanlaatuisuuteen ja makrofagityyppiin voi paljastaa myös uusia syöpähoidon kohteita.
Vesikkelit kulkevat myös verenkierrossa, joten verestä eristetyt vesikkelit ovat lupaavia merkkiaineita, biomarkkereita, syövän hoitovasteen ennustamisessa. – Melanoomassa uusia biomarkkereita kaivataan etenkin immuunivasteen muuntajahoitoon sopivien potilaiden tunnistamiseksi, ja pyrimmekin löytämään niitä analysoimalla potilaiden verestä eristettyjä vesikkelejä.
– Tutkimme lasten akuuttia lymfoblastista leukemiaa, joka on lasten yleisin syöpätyyppi, toteaa Tiina Tuononen, joka tekee väitöskirjaansa professori Merja Heinäniemen tutkimusryhmässä.
Akuutin lymfoblastisen leukemian (ALL) ennuste on nykypäivänä erittäin hyvä, mutta osalla potilaista tauti ei parane. Lisäksi nykyiset kemoterapiat aiheuttavat paljon sivuvaikutuksia. Tämän vuoksi uusien yksilöllisempien hoitomuotojen kehittäminen on tärkeää ja lapsille onkin alettu antaa esimerkiksi immunologisia hoitoja, joita on käytetty aikuisten syöpien hoidossa jo aiemmin.
Tutkimusprojektissa pyritään kartoittamaan potilaan oman immuunijärjestelmän toimintaa ja sen muutoksia alkuhoidon aikana potilaasta otetuista näytteistä. Näin voidaan löytää immunologisten hoitojen tehoa ennustavia tekijöitä. – Lisäksi kiinnostuksemme kohteena ovat leukemiasolujen ja immuunisolujen välisen vuorovaikutuksen mekanismit ja immunologiset soluterapiahoidot.
Itä-Suomen yliopiston iCANDOC-pilotin väitöskirjatutkijat valittiin korkeatasoisen ulkopuolisen arvioinnin ja haastattelun perusteella.
iCANDOC-tohtorikoulutuspilotti perustuu Suomen Akatemian iCAN Digital Precision Cancer Medicine -lippulaivaohjelmaan. Pilottia koordinoi Helsingin yliopisto ja mukana ovat Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala sekä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Lounais-Suomen hyvinvointialueet. Lisäksi pilottiin osallistuu teollisuuden ja kolmannen sektorin yhteistyökumppaneita.
Lue lisää tohtorikoulutuspilotista
Tutkijoiden yhteystietohaku: UEF Connect
Kuvassa vasemmalta väitöskirjatutkijat Eerika Takala, Jasmin Huttunen, Akshatha Kalavathi Shivakumar, Kaisa Mäki-Mantila ja Tiina Tuononen.
