Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet yleistyvät yhteiskunnassamme ja vaikuttavat hyvinvointiimme. Nämä kokemukset ovat erityisen yleisiä vähemmistöissä. Kokemus ryhmään kuulumisesta tukee hyvinvointiamme, mutta vähemmistöryhmien kohdalla oman ryhmän tuen hyödyntäminen ja kuulumisen kokeminen kansallisella tasolla voi olla haastavaa. Itä-Suomen yliopistossa vuoden 2026 alussa alkaneessa tutkimushankkeessa tarkastellaan ulkopuolisuuden kokemusten ylisukupolvista muotoutumista ja vaikutuksia ruotsinsuomalaisten jälkeläisillä.
Yli 600 000 suomalaista on muuttanut toisen maailmansodan jälkeen Suomesta Ruotsiin, ja heistä sekä heidän jälkeläisistään arviolta noin puolet on palannut Suomeen. Tutkimushankkeessa selvitetään, syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yleisyyttä ryhmässä sekä sitä, millaisia ylisukupolvisia vaikutuksia etnisillä vähemmistöidentiteeteillä ja ulkopuolisuuden kokemuksilla perheissä on. Koneen säätiön rahoittamaa nelivuotista Ylisukupolvinen ulkopuolisuus: vähemmistöidentiteetit ja hyvinvointi ruotsinsuomalaisissa perheissä -tutkimushanketta johtaa sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Elina Turjanmaa.
– Tarkastelemme tutkimuksessa erityisesti suuren muuttoliikkeen aikana eli 1940–70 luvuilla Suomesta Ruotsiin muuttaneiden ihmisten lasten ja lastenlasten kuulumisen kokemuksia ja hyvinvointia sekä sitä, miten näitä kokemuksia on jaettu perheissä, Turjanmaa sanoo.
Tutkimuksessa kerätään kysely- ja haastatteluaineistoa ruotsinsuomalaisten jälkeläisiltä Suomessa ja Ruotsissa. Lisäksi analysoidaan ruotsinsuomalaisten jälkeläisiltä aiemmin kerättyä muistitietoaineistoa. Tutkimuksessa yhdistetään sosiaalipsykologista sosiaalisen identiteetin ja hyvinvoinnin tutkimusta muistitietotutkimukseen ja sosiaalihistorialliseen vähemmistötutkimukseen.
– Ruotsinsuomalaisuus ymmärretään hankkeessa laajasti niin, että myös kaksinkertaisessa vähemmistöasemassa olevat ryhmät huomioidaan. Vähemmistöt ovat ylirajaisissa muutoissa yliedustettuina, ja ruotsinsuomalaisten laajaan joukkoon voidaan laskea kuuluviksi myös esimerkiksi inkerinsuomalaiset, Venäjän karjalaiset ja romanit, sanoo hankkeen tutkija, vähemmistöhistorian dosentti Outi Kähäri.
Vähemmistöasemaan liittyvät historialliset kokemukset, kuten epäoikeudenmukainen kohtelu, voivat vaikuttaa jälkipolvien hyvinvointiin. Samalla tutkimus nostaa esiin, miten marginaaleissa syntyy uusia identiteettejä ja kuulumisen tapoja.
– Vanhempien syrjintäkokemusten läheltä seuraaminen voi vaikuttaa hyvinvointiin, vaikka itse ei olisi syrjintää kokenut, mutta ilmiötä on toistaiseksi tutkittu vähän, toteaa hankkeen väitöskirjatutkija Mai Korhonen.
Hankkeen tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, miten ulkopuolisuuden kokemukset vähemmistöissä vaikuttavat ylisukupolvisesti henkisiin voimavaroihin ja hyvinvointiin.
– Vaikka tutkimuksemme lähtee liikkeelle ulkopuolisuuden tunteesta, emme oleta, että jokaisessa ruotsinsuomalaisessa perheessä olisi tällaisia kokemuksia. Tiedämme, että vähemmistöryhmään kuuluminen on monelle ihmiselle tärkeä voimavara ja toisaalta myös sen, että moni Ruotsiin muuttaneiden jälkeläinen ei koe suomalaisuutta itselleen läheiseksi. Nämäkin ovat tutkimuksellemme kiinnostavia ilmiöitä, joita haluamme selvittää lisää, Turjanmaa kuvaa.
Hankkeen tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Siirtolaisuusinstituutti ja Ruotsinsuomalaisen tutkimuksen seura.
