Kansainvälinen tutkimusryhmä raportoi tänä keväänä tuhansista biolääketieteen alan julkaisuista löytyneistä valeviitteistä. Juuri julkaistu tutkimus raportoi samasta ongelmasta myös luonnontieteiden sekä tekniikan ja tietojenkäsittelytieteen alan julkaisuissa.
Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin satunnaisotannalla 500 000 kemian, fysiikan, materiaalitieteen, tekniikan ja tietojenkäsittelytieteen alojen tieteellistä artikkelia. Ne oli julkaistu tammikuun 2023 ja maaliskuun 2026 välisenä aikana. Julkaisut poimittiin OpenAlexista, joka on laaja ja avoin tieteellisten julkaisujen tietokanta. Automaattinen tarkistusprosessi kävi läpi 21,6 miljoonaa lähdeviitettä, joilla on digitaalinen tunnus eli DOI-tunnus. Se luokitteli 1 135 lähdeviitettä 619 artikkelissa tekaistuiksi. Viitattujen julkaisujen otsikkoa ei löytynyt mistään seitsemästä viitetietokannasta ja avoimen verkon lähteestä. Kaksi automaattisen tarkistusprosessin tuloksista tietämätöntä riippumatonta asiantuntijaa arvioi 400 merkityn lähdeviitteen satunnaisotoksen ja vahvisti, että niistä 85,8 prosenttia oli tekaistuja.
Vuonna 2023 valeviitteitä löytyi yhdestä artikkelista 1 600:sta, vuonna 2025 yhdestä 650:stä ja vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä jo yhdestä 435:stä. Tekaistuja lähdeviitteitä esiintyi kaikilla tutkituilla viidellä tieteenalalla, mutta niiden määrissä oli noin kuusinkertainen ero: fysiikassa 25,6/10 000 artikkelia, materiaalitieteessä 18,4, tietojenkäsittelytieteessä ja tekoälyssä 11,1, tekniikan aloilla 10,3 ja kemiassa 4,3.
– Valeviitteitä sisältävien artikkelien osuus on edelleen pieni, mutta vuoden 2026 alussa se oli lähes nelinkertainen vuoteen 2023 verrattuna, ja niitä löytyi kaikilta tutkimiltamme aloilta. Siksi lähdeviitteiden tarkistaminen kuuluu koko tiedejulkaisemisen laadunvarmistukseen, sanoo apulaisprofessori Laura-Maria Peltonen Itä-Suomen yliopistosta.
Useimmissa artikkeleissa, joista löytyi valeviitteitä, niitä oli 1–2 kappaletta. Kuitenkin 27 artikkelissa valeviitteitä oli viisi tai enemmän. Nämä 27 artikkelia kattoivat yli kolmanneksen kaikista tunnistetuista tekaistuista lähdeviitteistä. Tutkijat sovelsivat kunkin tieteenalan valeviitteiden osuuksia noin seitsemään miljoonaan samalla ajanjaksolla indeksoituun artikkeliin, jonka pohjalta arvioitiin, että noin 8 500 julkaistussa artikkelissa on vähintään yksi tekaistu lähdeviite. Auditoinnin aikaan vedettiin pois kaksi artikkelia niistä 619, joissa oli havaittu valeviitteitä. Jäljelle jääneistä 617 artikkelista (99,7 %) ei ollut kirjattu poisvetoa, korjausta tai huolenilmaisua.
Tutkijat korostavat, että tekaistu lähdeviite on toiminnallinen luokitus, joka kuvaa sitä, voidaanko lähdeviite varmentaa, ei artikkelin kirjoittajien tarkoitusta. Tekaistuja lähdeviitteitä voi syntyä artikkelitehtaiden, muun julkaisuihin liittyvän vilpin tai tekoälyyn perustuvien kirjoitustyökalujen kritiikittömän käytön seurauksena, eikä valeviitteiden yleistymisen ajoitus yksin osoita, mistä edellä mainituista tekijöistä on kyse. Tutkijoiden arvio rajoittuu myös niihin lähdeviitteisiin, joilla on DOI-tunnus. Niitä 18 prosenttia lähdeviitteistä, joilla ei ollut DOI-tunnusta, ei tutkimuksessa arvioitu.
– Tutkimuksemme ei ota kantaa siihen, miksi tekaistu lähdeviite on päätynyt artikkeliin. Lähdeviitteen olemassaolo voidaan kuitenkin tarkistaa automaattisesti jo ennen julkaisua, ja myös suomalaisten tiedelehtien ja yliopistojen kannattaa ottaa tällainen tarkistus osaksi julkaisuprosessia, Peltonen toteaa.
Tutkijat suosittelevat, että käsikirjoituksen lähettämisen yhteydessä tehdään rutiininomainen lähdeviitteiden varmennus. Lisäksi jo julkaistua kirjallisuutta tulisi seuloa takautuvasti. Tutkijat myös suosittelevat, että indeksointipalvelut ja tutkimuseettiset tietokannat kirjaavat tekaistut lähdeviitteet omaksi kategoriakseen, erilleen plagioinnista tai aineiston väärentämisestä, jotta niitä voidaan seurata ja niihin voidaan puuttua.
Nyt julkaistu tutkimus on osa tutkimusryhmän julkaisusarjaa. Ryhmä on aiemmin raportoinut tekaistuista viitteistä biolääketieteen alan tutkimusjulkaisuissa ja preprint-artikkeleissa. Itä-Suomen yliopistosta tutkimukseen osallistui apulaisprofessori Laura-Maria Peltonen Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta, Pohjois-Savon hyvinvointialueelta, Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta ja Turun yliopistosta. Tutkimusta johti apulaisprofessori Maxim Topaz Columbian yliopistosta.
Tutkimusartikkeli:
Topaz M, Gupta P, Zhang Z, Peltonen LM. Evaluation of possibly fabricated references in 500,000 science, engineering, and computing papers. Proceedings of the National Academy of Sciences. Julkaistu 26.10.2026. https://doi.org/10.1073/pnas.2623869123
