Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Potilas ja lääkäri.

Vanhempien kardiometaboliset sairaudet voivat altistaa aikuistuvat lapset nopeammin eteneville sydänmuutoksille

Yli 1500 brittiläistä nuorta käsittäneessä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa vanhempien sydän- ja aineenvaihduntasairauksien yhteyttä jälkeläisten sydänmuutosten riskiin nuoreen aikuisikään mennessä. Tutkimus tehtiin amerikkalaisen Rutgers Robert Wood Johnson Medical Schoolin, brittiläisten Bristolin ja Exeterin yliopistojen sekä Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Tulokset julkaistiin European Journal of Preventive Cardiology -lehdessä.

Tutkijoita kiinnosti, onko vanhempien sydän- ja aineenvaihduntaterveydellä itsenäinen vaikutus heidän lastensa sydänterveyteen. Bristolin yliopiston ALSPAC-hankkeen seurantaan syntymästä asti osallistuneille 1 595 nuorelle tehtiin sydämen ultraäänitutkimus 17 ja 24 vuoden iässä. Kolmasosalla nuorista oli perheessä kardiometabolisia sairauksia, kuten verenpainetauti, tyypin 2 diabetes ja korkea kolesteroli. 

Koko aineistossa sydämen vasemman kammion liikakasvun esiintyvyys oli 17-vuotiaiden joukossa 2,4 prosenttia ja 24-vuotiailla 6,5 prosenttia.  Nuorilla, joiden vanhemmilla oli sydän- ja aineenvaihduntasairauksia, esiintyvyys oli 17 vuoden iässä 1,3 prosenttia, mutta nelinkertaistui 24 vuoden ikään mennessä. Niillä, joilla ei ollut sukurasitetta, esiintyvyys kaksinkertaistui.

Amerikkalaisessa aikuisväestössä on aiemmin todettu, että varhaisen sydäninfarktin saaneiden vanhempien riskitekijät lisäsivät hieman nelikymppisten jälkeläisten sydäninfarktiriskiä, vaikkei näillä ollut riskitekijöitä, kuten lihavuutta, tupakointia, korkeaa verenpainetta tai sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Ennen ei ole kuitenkaan selvitetty vanhempien kardiometabolisten sairauksien yhteyttä jälkeläisten sydänmuutoksiin jo teini-iässä, koska saatavilla ei ole ollut laajoja aineistoja terveille nuorille toistetuista sydämen ultraäänitutkimuksista.

Nyt julkaistu tutkimus perustuu tähän asti laajimpaan ja seurannaltaan pisimpään sydämen ultraääniaineistoon suhteellisen terveestä nuoresta väestöstä. Vanhempien sydän- ja aineenvaihduntasairauksista tehtiin kysely seurantakäynnin yhteydessä. Jälkeläisten paastoverinäytteistä mitattiin toistuvasti insuliini, verensokeri, LDL- ja HDL-kolesteroli, triglyseridit ja CRP. Analyyseissä otettiin huomioon verenpaine, syke, sosioekonominen asema, tupakointi, kiihtyvyysmittarilla mitattu paikallaanolon ja liikunnan määrä sekä DEXA-laitteella mitattu rasva- ja lihasmassan määrä.

Tutkimuksen mukaan sydän- ja aineenvaihduntasairauksien sukurasitteeseen liittyi 20 prosenttia suurempi todennäköisyys etenevien rakenteellisten ja toiminnallisten sydänmuutosten kehittymiselle. Sukurasitteesta johtuva vasemman kammion liikakasvu oli todennäköinen yhdellä kuudestakymmenestä nuoresta, joilla oli sukurasite. Sukurasitteen ja liikakasvun yhteys pitkällä aikavälillä selittyi osin eli 10-prosenttisesti nuoren kohonneella verensokerilla. 

– Nämä tulokset korostavat sukurasitteen merkitystä sydänsairauksissa. Tiedetään, että terveellisten elämäntapojen, kuten liikunnan ja hyvien ruokatottumusten omaksuminen jo lapsuudessa voi suojata sydäntä loppuelämän. Tulevat vanhemmat puolestaan voivat verenpaineen, kolesterolin ja muiden riskitekijöiden hallinnasta huolehtimalla paitsi suojata omaa terveyttään, myös antaa lastensa sydänterveydelle paremmat lähtökohdat, toteaa artikkelin ensimmäinen kirjoittaja Douglas Corsi, joka toimii väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja erikoistuvana lääkärinä Rutgers Robert Wood Johnson Medical School -yliopistosairaalassa USA:ssa. 

– Tulokset täydentävät aiempia havaintojamme korkean verensokerin ja insuliiniresistenssin yhteydestä varhaisten sydänmuutosten riskiin nuorilla. Murrosikä on kriittinen vaihe sydän- ja aineenvaihduntasairauksien kehittymisessä, ja sukurasitteen yhteys sydänmuutosten nopeampaan etenemiseen on huolestuttava ja huomionarvoinen havainto. 25 ja 45 ikävuoden välinen aika on ratkaiseva varhaisen sydänkohtauksen ehkäisyssä. Verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin mittaus 5–10 vuoden välein myöhäisestä murrosiästä alkaen olisi suotava terveyspoliittinen tavoite, sanoo lääkäri, Itä-Suomen yliopiston kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen säätiö, Matti ja Vappu Maukosen säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö. Alfred Kordelinin säätiö ja Novo Nordisk -säätiö.

Lisätietoja:

Dosentti Andrew Agbaje, MD, MPH, PhD, FESC, FAHA, FNYAM, Cert. Clinical Research (Harvard), Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, andrew.agbaje(a)uef.fi, +358 46 896 5633, https://uefconnect.uef.fi/en/person/andrew.agbaje/

Tutkimusryhmän verkkosivut: urFIT-CHILD Research group

Tutkimusartikkeli:

Corsi DR ja Agbaje AO. Parents’ History of Hypertension, Diabetes, and Dyslipidemia with Offspring Cardiac Damage – A 24-Year Longitudinal Study. European Journal of Preventive Cardiology, November 21, 2025. https://doi.org/10.1093/eurjpc/zwaf744