Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan jo maltillisella vapaa-ajan liikunnan määrällä oli yhteys pienempään masennuksen, ahdistuksen, kroonisen stressin ja koulupsykologikäyntien todennäköisyyteen suomalaisnuorilla. Koulumatkaliikunnan ja mielenterveysoireilun yhteys jäi kuitenkin epäselväksi. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -tiedelehdessä.
Liikunta voi edistää mielenterveyttä monin eri tavoin. Liikkumalla voidaan esimerkiksi tehostaa mielihyvähormonien tuotantoa, parantaa unenlaatua ja kasvattaa itseluottamusta. Vaikka mielenterveysongelmat ovat yleisiä, nuorten mielenterveysoireilun ja liikunta-aktiivisuuden yhteydestä on vain vähän suuria väestötutkimuksia. Ei ole myöskään selvää, onko arkiliikunnasta, kuten koulumatkaliikunnasta, apua mielenterveyden haasteiden ratkaisemisessa.
Nyt julkaistussa, lähes 33 000 yläasteikäistä nuorta käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vapaa-ajan reipas ja rasittava liikunta oli yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Jo 30 minuutin viikoittainen liikuntamäärä oli yhteydessä 17 prosenttia pienempään kroonisten stressioireiden todennäköisyyteen vapaa-ajan liikkumattomuuteen verrattuna. Vastaavasti tunti vapaa-ajan liikuntaa oli yhteydessä 22 prosenttia pienempään masennusoireiden todennäköisyyteen ja 32 prosenttia pienempään ahdistusoireiden todennäköisyyteen. Eniten eli vähintään 4 tuntia viikossa liikkuvilla mielenterveysoireilun todennäköisyys oli kaikista pienin.
– Havaintomme vapaa-ajan liikunnan osalta ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Vaikka tutkimuksemme poikkileikkausasetelma ei mahdollista syy-seuraussuhteiden tarkempaa arviointia, pienemmät pitkittäis- ja interventiotutkimukset tukevat tuloksiamme – erityisesti masennuksen osalta, pohtii kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön väitöskirjatutkija Juuso Jussila.
Koulumatkaliikunnan osalta tulokset olivat erilaiset. Eroa ei havaittu alle 30 minuutin päivittäisen koulumatkaliikunnan ja passiivisten kulkumuotojen, kuten mopon, auton ja bussin käytön yhteyksissä mielenterveyteen. Yli puolen tunnin päivittäinen koulumatkakävely tai -pyöräily oli kuitenkin yllättäen yhteydessä suurempaan masennusoireilun ja koulupsykologikäyntien todennäköisyyteen. Analyyseissä otettiin huomioon osallistujien koululuokka, sukupuoli, etninen tausta, vanhempien tulo- ja koulutustaso, koulumatkan pituus sekä erilaisia elintapoja.
– Tulos oli hieman odottamaton. Nuorilla koulumatkan kulkumuoto ei toisaalta ole aina oma valinta, jolloin esimerkiksi pitkien matkojen taittaminen kävellen – säällä kuin säällä – voi olla epämiellyttävää. On mahdollista, että ”pakkopullaliikunnalla” ei ole samanlaista mielenterveyden edistämisen potentiaalia kuin vapaa-ajan liikunnalla, jota harrastetaan useammin vapaaehtoisesti ja esimerkiksi nautinnon tai kavereiden takia.
– Tästä huolimatta suosittelen koulumatkaliikuntaa kaikille lapsille ja nuorille. Vaikka se ei edistäisikään mielenterveyttä, sillä on myönteisiä vaikutuksia fyysiselle kunnolle ja toimintakyvylle. Samalla koulumatkojen kulkeminen joko kävellen tai pyöräillen vähentää liikenteen ilmastopäästöjä, Jussila summaa.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa maanlaajuista Kouluterveyskysely-aineistoa hyödyntäen. Jussila työskentelee Ilmastotuuppaus-tutkimushankkeessa, jota tukee Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Juuso Jussila, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, juuso.jussila(a)uef.fi, +358400593254
Tutkimusartikkeli:
Jussila JJ, Pulakka A, Ervasti J, Halonen JI, Mikkonen S, Allaouat S, Salo P, Lanki T. Associations of leisure-time physical activity and active school transport with mental health outcomes: a population-based study. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. 2023;33(5):670-681. https://doi.org/10.1111/sms.14292
