Venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat päässeet viime aikoina käyttämään kielen ja kulttuurin tuntemustaan ukrainalaisten merkityksellisessä avustustyössä. Avustustyön lisäksi tällä hetkellä on oleellista, että Suomesta löytyy asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan ja ennakoimaan Venäjää.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Mostphotos, Varpu Heiskanen ja Heikki Poutanen
Kun Venäjä aloitti sodan Ukrainassa, tarvittiin ukrainalaispakolaisten asiointiavuksi nopeasti kieltä osaavia tulkkeja. Venäjän kielen ja kulttuurin professori Larisa Leisiö otti silloin yhteyttä opiskelijoihinsa ja kyseli kiinnostusta asiaan. Viisitoista opiskelijaa ilmoittautui vapaaehtoisiksi tulkeiksi saman tien.
– Tulkin työ kehittää toki ammattitaitoa, mutta näkemykseni mukaan se koetaan tällaisessa tilanteessa myös terapeuttiseksi ja voimaannuttavaksikin toiminnaksi. Opiskelijoille tulee tunne, että heidän taidoillaan on merkitystä, Leisiö kuvailee.
Samaan tapaan tilannetta kuvailevat venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijat itse.
– Henkilökohtaisella tasolla Venäjän aloittama sota on ollut shokki, ja minua hävettää, että olen ohittanut monet vaaran merkit ja suoranaiset rikokset vain venäläiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluvana uhitteluna – tällainen toiminta ei kuulu mihinkään kulttuuriin, vaan se tulee tuomita jyrkästi, kertoo venäjän ja englannin kielen opettajaksi valmistuva Maria Urpi tunteistaan.
Urpi on yksi niistä opiskelijoista, jotka lähtivät vapaaehtoisten joukossa noutamaan ukrainalaisia pakolaisia Puolasta Baltian kautta Suomeen pääsiäisenä. Hane Peace Ukraine ry:n kautta joensuulaiset opiskelijat pääsivät tekemään yhteistyötä muun muassa Punaisen ristin, Viron ja Suomen rajavartioston sekä tulliviranomaisten ja Migrin edustajien kanssa.
Urpi kertoo, että opinnoista on ollut valtava hyöty tässä tilanteessa.
– Olen jo aiemmin valmistunut maisteriksi, ja minulla on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen asiantuntijakoulutus Aleksanteri-instituutista. Lisäksi olen työskennellyt joitakin vuosia YK:n palveluksessa Kirgisiassa, joten myös entisen Neuvostoliiton alue mukaan luettuna Ukraina ovat minulle tuttuja.
Yhteinen kieli loi turvaa
Venäjän kielen opiskelija Olga-Maaria Nikula kertoo auttamisen halun kummunneen hänen kohdallaan ukrainalaisten tuttavien kautta.
– Minulla oli Ukrainassa ystäväperhe, ja sodan syttymisen jälkeen halusin tehdä kaikkeni, että heidät saadaan turvaan. Niinpä lähdin mukaan tälle yhteiselle avustusmatkalle, jossa toimin tulkkina muun muassa Puolassa. Siellä avustustyöntekijöiden kanssa keskustelut piti käydä venäjäksi.
Nikula onnistuikin tapaamaan Puolaan paenneet tuttavansa ja sai heidät mukaan paluukyytiin Suomeen.
Sekä Urpi että Nikula kertovat yhteisen kielen tuoneen sekä matkan aikana että paikan päällä Suomessa turvan tunnetta ukrainalaisille.
– Venäjä on se kieli, jolla olen voinut auttaa pakolaisia tässä hirvittävässä tilanteessa ja seurata venäläisten toisinajattelijoiden taistelua lähes mahdottomissa oloissa, Urpi tiivistää.
Hän kertoo nyt myös katsovansa uudella tavalla pakolaisia koskevia uutisia.
– Paluumatkalla Liettuassa yövyimme suuressa salissa vieri vieressä kymmenien pakolaisten kanssa ilman mitään yksityisyyttä. En voinut olla ajattelematta, että minä pääsen täältä pian omaan kotiin, mutta monelle pakolaiselle tämä on normaalia arkea vuosien ajan.
Asiantuntijoille suuri tarve
Suomessa Nikula kertoo sittemmin tulkanneensa esimerkiksi yksityisten majoittajien ja pakolaisten välisiä keskusteluita. Hän on päässyt myös tulkiksi tiedotustilaisuuteen, joka koski pakolaisten työllistymismahdollisuuksia.
Urpin mukaan juuri nyt on helppoa perustella itselleen ja muille, miksi venäjän kielen ja kulttuurin tuntemus on tärkeää.
– Tarvitsemme Venäjä-asiantuntijoita, kielenopettajia, kääntäjiä ja tulkkeja enemmän kuin koskaan. Me olemme apuna analysoimassa tilannetta ja auttamassa pakolaisia kouluissa, sairaaloissa, järjestöissä ja työnhaussa.
Molemmat opiskelijat ovat sitä mieltä, että on ehdottoman tärkeää, että venäjän kielen ja kulttuurin asiantuntijoita koulutetaan Suomessa.
– Suurta ja arvaamattomaksi muuttunutta naapuria tulee kyetä analysoimaan, ennakoimaan ja jopa ymmärtämäänkin, vaikka se juuri nyt tuntuukin mahdottomalta.
Auttamisen ohessa parasta työharjoittelua
Larisa Leisiön mukaan auttamisenhalusta kummunnut toiminta antaakin opiskelijoille nyt laajan käsityksen asiantuntijatyöstä – ei pelkästään tulkin työstä, vaan laajemmin kielen ja kulttuurin asiantuntijuudesta.
– Siinä mielessä tämä työ on arvokasta paitsi auttamisen takia myös opintojen päämäärän kannalta.
Tulkatessa ukrainalaisten puhetta opiskelijat tutustuvat uuden kulttuurin lisäksi uuteen puhevarianttiin. Useat itäukrainalaiset puhuvat venäjää äidinkielenään, mutta se on hieman erilaista kuin oppikirjojen standardivenäjä.
– Työ ukrainalaisten pakolaisten parissa on parasta työ- ja kieliharjoittelua, vaikka opintopisteet eivät tässä kohtaa tietenkään ole ensimmäisenä opiskelijoiden mielessä.
Venäjän kielen opiskelijoiden joukossa on paljon venäläistaustaisia henkilöitä. Leisiön mukaan varsinkin heille on ollut tärkeää tehdä jotain konkreettista Ukrainan hyväksi.
– Näin he haluavat erottaa itsensä virallisesta Venäjästä ja osoittaa, että taustastaan huolimatta he ovat sotaa vastaan.
