Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Jarkko Akkanen Joensuun yliopistolla.

Vesien pilaantuneita sedimenttejä on mahdollista kunnostaa uusien menetelmien avulla jo kohteessa

Vesialueiden pohjasedimentti toimii arkistona kaikelle ihmistoiminnalle. Se on ravinteiden, mutta myös haitta-aineiden varasto, joka voi muuttua päästölähteeksi.

  • Teksti Marianne Mustonen
  • Kuvat Niko Jouhkimainen ja Jarkko Akkanen

– Suurin osa järvien kunnostamisesta tehdään rehevöitymisen vuoksi. Vesialueita on kunnostettu haitta-aineidenkin takia, mutta selkeästi vähemmän, kertoo tutkimusjohtaja Jarkko Akkanen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.

Sedimentistä voidaan selvittää järven ympäristöhistoriaa. Esimerkiksi Tšernobylin ydinonnettomuuden aiheuttaman cesium-laskeuman ajankohta kertoo, että kyseinen kerros sedimenttistä on syntynyt onnettomuuden aikoihin tai sen jälkeen.

Sedimentti toimii haitta-aineiden varastona, mutta varasto voi muuttua myös päästölähteeksi, kun ulkoinen kuormitus on lopetettu. Sedimenttiin varastoituneet haitta-aineet voivat kuormittaa vesistöä ja eliöstöä.

– Sedimentistä vapautuvat aineet voivat olla haitallisia pohjaeläimille. Nämä aineet voivat myös kertyä ravintoketjun kautta meidänkin ruokalautasellemme. Kalojen käyttöä voidaan joutua rajoittamaan kyseisellä vesialueella, Akkanen toteaa.

– Suomessa ympäristöasiat ovat yleisesti hyvällä tasolla. Jos alueella tiedetään olleen teollisuutta, voidaan arvioida mihin päästöjä on mahdollisesti mennyt. Mutta ovatko kaikki päästölähteet jo meillä tiedossa? Ilmaston muuttuessa vesien virtauksetkin voivat muuttua, ja sedimentit lähteä liikkeelle.

EU-tasolla tai Suomessa sedimentille ei ole vielä olemassa samanlaisia haitta-aineiden raja-arvoja, kuten maaperälle. Alueita kunnostetaan tarpeen mukaan, esimerkiksi jos entinen teollisuusalue otetaan asumiskäyttöön. 

Pilaantunutta sedimenttiä ei kuitenkaan voi vain nostaa pois ja läjittää maalle – jos haitta-aineiden raja-arvot ylittyvät, sedimenttiä ei voida enää palauttaa takaisin vesistöön. Sedimentin läjityksessä maalle on minimoitava riskit, joten haitta-aineet ikään kuin kapseloidaan maakummun sisään. 

Näytteitä luonnossa.
Kuvassa: Mittauslaitteita järvellä. Kuva Jarkko Akkanen.

50- ja 60-luvuilla toiminnassa olleen kaivoksen alueita on kunnostettu, mutta sen alapuolisten lampien uraanipitoisuudet ovat edelleen maailmanennätysluokkaa.

Jarkko Akkanen

Professori

Tutkimusvälineitä. Kuva Jarkko Akkanen.
Kuvassa: Näytteitä voidaan ottaa myös talvella. Kuva Jarkko Akkanen.
Tutkimusvälineitä.
Kuvassa: Aktiivihiilipellettejä. Kuva Jarkko Akkanen.
Kokeita labrassa.
Kuvassa: Näytteet tutkitaan laboratoriossa. Kuva: Jarkko Akkanen.

Avainsanat