Ylirajainen lastensuojelu lisää tarvetta vi­ran­omai­syh­teis­työl­le

Ylirajaisuutta ei perheiden ja lasten näkökulmasta vieläkään ymmärretä tarpeeksi hyvin, ja sen käsitteellistäminen oikeustieteen ja sosiaalityön tutkimuksessa on puutteellista, apulaisprofessori Sanna Mustasaari sanoo.

Ymmärrystä hänen mukaansa tarvitaan, sillä ylirajaisuus vaikuttaa perheen tilanteeseen monin tavoin. Vaikka ylirajaisuus on monille perheille positiivinen ja tärkeä osa elämää, se saattaa joissakin perheissä mahdollistaa vallankäyttöä tai väkivaltaa. Ylirajaiset perhetilanteet ovat myös yleistyneet. Silti ne saattavat asettua lainsäädännössä harmaalle alueelle, eikä aina ole selvää, millä viranomaisella on velvollisuus järjestää lapselle ja perheelle palveluja.

– Eri toimijoiden välillä on usein epätietoisuutta siitä, kenen vastuulla lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin arviointi on tilanteissa, joissa perheet ja lapset liikkuvat ylirajaisesti.

Mustasaari aloitti apulaisprofessorina oikeustieteiden laitoksella kesällä 2024. Hän on tutkinut ylirajaista lastensuojelua useissa tutkimushankkeissa. Suomen Akatemian rahoittamassa Lapset muilla mailla -hankkeessa (CARELA) analysoitiin suomalaista lastensuojelua ylirajaisessa kontekstissa. Ylirajaisiin lastensuojelutilanteisiin syventyneessä SUOJATIE-hankkeessa Mustasaari puolestaan johti Itä-Suomen osahanketta. Hän myös vetää pohjoismaisten tieteellisten toimikuntien yhteistyöelimen NOS-HS:n rahoittamaa Transnational Childhoods, Transnational Rights? Nordic Responses to Global Challenges in the Field of Child Protection -verkostoa.
 

Koulutusta ja ohjeistusta so­si­aa­li­työn­te­ki­jöil­le ylirajaisista las­ten­suo­je­lu­ti­lan­teis­ta

SUOJATIE-hankkeessa toteutetuissa koulutustilaisuuksissa havaittiin, että ylirajaisia lastensuojelutilanteita koskevalle tiedolle on tarvetta sosiaalityön kentällä. Hankkeessa onkin järjestetty koulutusta lastensuojelun sosiaalityöntekijöille ja muille ammattilaisille. Tavoitteena on myös laatia lastensuojelun käsikirjaan ylirajaisia lastensuojelutilanteita koskevaa ohjeistusta.

– On tärkeää, että sosiaalityöntekijät tuntevat toimivaltaansa koskevan sääntelyn ja ymmärtävät, miten eri tilanteissa voi ja pitää toimia.

Ylirajaiset lastensuojelutilanteet ovat usein moninaisia. Lastensuojelua voidaan esimerkiksi paeta ulkomaille silloin, kun lapsen perheen ja sosiaalityön näkemykset tuen ongelmista ja tuen tarpeesta eivät kohtaa. Perheiden kokemus ulkopuolisuudesta ja rasismista voi osaltaan vaikuttaa siihen, että tuen piirin ei haluta.

Vi­ran­omai­syh­teis­työs­sä on kehitettävää

Tutkimuksissa on havaittu, että myös viranomaisten välisessä yhteistyössä on parannettavaa.

– On hyvä pohtia esimerkiksi sitä, miten tiedonkulkua voidaan parantaa ja miten eri viranomaisilla olisi parempi kokonaiskuva siitä, kuinka isoa osaa ihmisiä ylirajaiset tilanteet koskettavat. Myös viranomaisyhteistyön koordinoimisessa on vielä tehtävää.

Kehitettävää on myös kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä. Esimerkiksi lapsikaappausten yhteydessä se ei toimi kaikkien maiden kanssa. Parhaimmat mahdollisuuden palautusoikeudenkäyntien vireille saamiseen on Euroopan unioniin sekä Haagin sopimusjärjestelmään kuuluvissa maissa.

– Tämän sopimusjärjestelmän ulkopuolisten maiden kanssa yhteistyö on todella hankalaa.

Ylirajaisiin lastensuojelutilanteisiin liittyviä ennakoivia toimintamalleja olisi myös hyvä kehittää. Ruotsissa esimerkiksi on mahdollista tehdä osana lastensuojelupäätöstä päätös, jolla estetään maasta lähteminen tietyn aikaa. Mustasaari ei ota kantaa siihen, tulisiko näin toimia myös Suomessa, mutta tehokkaampia keinoja lasten auttamiseksi tulisi miettiä.

– Suomessa esimerkiksi poliisin ennalta estävä työ on ollut näissäkin kysymyksissä todella tärkeää. Onkin kurjaa, jos tällaisen työn edellytyksiä Suomessa heikennetään, koska siellä on kehitetty vaikuttavia toimintamalleja. Kertynyttä hiljaista tietoa on vaikea saada uudelleen kasaan.

Suomessa tarvittaisiin selvitys yli­ra­jai­suu­des­ta

Mustasaaren mukaan Suomessa ylirajaisuuteen on suhtauduttu pistemäisesti. Tämä on näkynyt esimerkiksi avioliittolain uudistuksissa.

– On ajateltu, että vaikkapa avioliiton tunnustamista koskevaa sääntelyä kiristämällä pystyttäisiin puuttumaan kunniaväkivaltaan ja pakkoavioliittoihin. Samaan aikaan ei ole kovin hyvin ymmärretty sitä, mihin kaikkeen ylirajaisuus vaikuttaa, eikä pohdittu, miten suojaverkkoa voitaisiin parantaa tilanteissa, joissa lapsilla ja perheillä on yhteyksiä rajojen yli. 

Muissa Pohjoismaissa selvitykset ovat olleet laajempia, ja tällaiselle työlle olisi Mustasaaren mukaan tarvetta myös Suomessa. 

– Kun asiat nousevat päätöksenteon agendalle, päästään kunnolla miettimään, millaiset ratkaisut olisivat toimivia. Samalla myös viranomaiset saataisiin miettimään toimintatapojen ja tiedonvälityksen kehittämistä.
 

Itä-Suomen yliopistossa vahvaa hy­vin­voin­tioi­keu­den tutkimusta

Mustasaaren apulaisprofessuuri sijoittuu Itä-Suomen yliopistossa hyvinvointioikeuden painopistealueeseen sekä siviilioikeuteen. Yliopistossa tehtävä tieteenala- ja oppiainerajat ylittävä hyvinvointioikeudellinen tutkimus on kansallisesti ainutlaatuista. Viime vuosina kestävyyteen liittyvät kysymykset ovat nousseet alan tutkimuksessa uutena teemana esiin.

– Taloudellisena, sosiaalisena ja ympäristöön liittyvänä monikriisinä kestävyyskriisi vaikuttaa niihin ryhmiin, joita tutkin. Hyvinvointioikeuden näkökulmasta ajattelemme, että yhteiskunnan kestävyys tulee sosiaalisesta kestävyydestä. Kun pidämme huolta lapsista, pidämme huolta tulevaisuuden hoivarakenteesta, työelämästä ja yhteiskuntarauhasta.

Lainopillisen tutkimuksen rinnalla tarvitaankin Mustasaaren mielestä myös teoreettista ja yhteiskuntatieteellisesti suuntautunutta oikeustutkimusta, jotta voidaan ymmärtää ilmiöitä, joihin lainoppi pyrkii tarttumaan. Tässä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos on ollut edelläkävijä.