Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kehittämän suosimulaattorin avulla voidaan laskea, milloin suometsien ojat kannattaa kunnostaa.
Suomessa on lähes viisi miljoonaa hehtaaria ojitettua suometsää. Ne kattavat noin neljänneksen vuosittaisesta puustonkasvusta. SUSI-suosimulaattori on työkalu, jonka avulla voidaan ennustaa, miten kunnostusojitukset vaikuttavat suometsien kasvuun, tuotokseen sekä pohjaveden pinnan tasoon. Näitä vaikutuksia on mahdollista tarkastella eri ojasyvyyksillä, sarkaleveyksillä, kasvupaikoilla ja erilaisissa metsiköissä.
– Kunnostusojitukset aiheuttavat metsänkäsittelyn eri toimista eniten haittaa ympäristölle. Jos kannattamattomat kunnostusojitukset voidaan jättää tekemättä, ehkäistään ympäristöhaittoja ja säästetään rahaa, apulaisprofessori Ari Laurén sanoo.
Hän on ollut pääkehittäjänä uudessa työkalussa, joka on jo testikäytössä. Jatkokehittelyssä suosimulaattoriin tulee mukaan myös hiilitase, jonka avulla pystytään tarkastelemaan, millä tavoin ojitus ja puustonkasvu vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin, sekä vesistöihin kohdistuviin liukoisen hiilen ja ravinteiden kuormitukseen.
– Meillä on myös käynnissä hanke, jossa suosimulaattorista rakennetaan verkkoselaimessa toimiva verkkoliittymä. Se tulee myös julkiseen käyttöön.
Virheistä aiheutuvat ympäristövaikutukset voivat olla vakavia
Suomessa 1960-luku oli ojitusten kiivainta aikaa. Niiden ympäristövaikutuksiin havahduttiin laajemmin 1980-luvulla ja valtio lopetti uusien ojitusten tukemisen 1990-luvulla. Ilmastonmuutokseen kytkeytyvä keskustelu hiilitaseesta ja metsäojitusten vesistövaikutukset ovat nostaneet keskustelun suometsien käsittelystä uudella tavalla esiin.
– Suot ja suometsät ovat herkkiä ympäristöjä. Niiden käsittelyssä tehdyillä virheillä voi olla vakavia ympäristövaikutuksia. Erilaiset simulointijärjestelmät ovatkin äärimmäisen tärkeitä näiden vaikutusten mallintamisessa. Ne ovat tärkeitä myös siksi, että sääntely-ympäristö voi muuttua nopeasti.
Esimerkiksi Indonesiassa oli vuonna 2015 laajoja suo- ja metsäpaloja, joiden seurauksena säädettiin nopeasti asetus, ettei pohjaveden pinta soilla saa laskea alle 40 senttimetrin. Laurén oli kehittämässä mallia, jolla pystyttiin laskemaan, mihin padot olisi järkevä rakentaa trooppisten suoalueiden kuivatuskanavajärjestelmissä.
Vaihtoehtoja oli rajattomasti, sillä 1 000 kilometrin kuivatuskanavaverkostoon rahoitus mahdollistaa vain rajallisen määrän patojen rakentamista.
– Tällöin tarvitaan matemaattisia malleja ja optimointia.
Erilaisten viheliäisten ekologisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan optimointia.
Ari Laurén
Apulaisprofessori
Optimoinnista ratkaisuja viheliäisiin ekologisiin ongelmiin
Metsäekosysteemimallinnuksen tutkimusryhmä kehittää malleja metsätalouden ympäristökysymysten hallintaan. Esimerkiksi Puruveden valuma-alueella testataan parhaillaan hajautettua ravinnetasemallia. Sen avulla voidaan laskea, millä tavalla hakkuiden sijoittelu vaikuttaa vesistöihin kohdistuvaan ravinnekuormitukseen. Ravinnetasemallia kehitetään yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Ratkaisuja etsitään myös tropiikin alueella sijaitsevien viljelymetsien ja suoviljelmien kasvintuotannon optimointiin ja kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Parhaillaan kehitetään Plantaasisimulaattoria, jonka avulla voidaan laskea, miten lannoitus tai muu ravitsemustaseen hallinta parantavat erilaisten metsien tuottoa.
– Erilaisten viheliäisten ekologisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan optimointia, Laurén korostaa.
Yläkuva: Soiden ojitukset ovat muuttaneet suomalaisia vesiekosysteemejä.
