Moni oppilas aloittaa tai jatkaa kouluaan ensi syksynä uudenlaisissa oppimisympäristöissä. Yhä useammasta koulusta löytyy jo avoimia ja joustavia oppimisen tiloja, jotka on suunniteltu tukemaan nykypäivän oppimiskäsityksiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan pelkkä hyvä suunnittelu ja toteutus eivät kuitenkaan riitä, vaan tiloja on kyettävä myös muokkaamaan myöhemmin.
– Koulujen uudenlaisten, avoimien ja joustavien oppimisen tilojen jatkuvaan muokkaamiseen tulisi investoida yhtä lailla kuin tilojen suunnittelu- ja rakennusvaiheisiin, sanoo tutkija Anna Kokko, joka seurasi kahden koulun arkea avoimissa ja joustavissa oppimistiloissa väitöskirjaansa kuuluvassa ensimmäisessä osatutkimuksessa.
Tutkimusta varten hän myös selvitti opettajien kokemuksia avoimissa tiloissa työskentelystä.
– Kestävän muutoksen saavuttamiseksi tilan uudelleen rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu vain fyysisissä tiloissa, vaan uudelleen luomisen ideologia tulisi omaksua myös koko koulun tasolla ja johtajuuden prosesseissa.
Kokko korostaakin fyysisten tilojen suunnitteluun ja muokkaamiseen liittyvää päivittäistä vuorovaikutusta ja kohtaamista. Sen tulisi toimia joka suuntaan.
– Tutkimuksessa kävi ilmi, että vuorovaikutus vaatii tilaa ja aikaa toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla – sekä opettajien, oppilaiden että koulun johdon välillä.
Fyysiset tilat eivät siis muutu automaattisesti uudenlaisiksi oppimisympäristöiksi.
– Halusin avata tutkimuksessani erityisesti muokkaamiseen liittyviä prosesseja. Tilat luodaan kuitenkin aina uudelleen jokaisen uuden oppilasryhmän ja opettajan myötä, ja tiloissa on samalla pystyttävä hyödyntämään pedagogisia elementtejä.
– Keskeinen kysymys mielestäni onkin, muokataanko tila oppijoille vai pyritäänkö oppijat muokkaamaan tilaan.
Parhaita tuloksia yhteistyöllä
Tutkimusartikkelin toinen kirjoittaja, kasvatustieteen professori Laura Hirsto, taustoittaa, kuinka yhteiskunnassamme tapahtuneet muutokset pakottavat meidät tarkastelemaan uudella tavalla myös koulun tehtävää.
– Oppilaan aktiivista roolia korostavan oppimiskäsityksen myötä on viime vuosina haluttu rakentaa sellaisia joustavia ja avoimia tiloja, joissa oppilaiden välinen vuorovaikutus mahdollistuisi entistä paremmin.
Joustavat oppimistilat ovat aiheuttaneet paljon keskustelua siitä, miten tilat tulisi rakentaa, miten niissä pystytään huomioimaan erilaisten oppijoiden tarpeet ja ketä muutoksissa lopulta tulisi kuunnella.
Hirston mukaan ajatellaan helposti, että uusissa tiloissa toiminta olisi jotenkin täysin aiemmasta poikkeavaa.
– Koulu rakentuu kuitenkin yhä kohtaamisille, jotka toimivat oppimisen pohjana. Tilat vain monipuolistavat koulunkäyntiä ja mahdollistavat eri tapoja opettaa ja oppia. Siksi puhunkin mieluummin joustavista kuin avoimista oppimisympäristöistä.
Tutkijat toivovat, että opettajien, oppilaiden ja koulun johdon lisäksi myös oppilaiden vanhemmat saataisiin tiiviimmin mukaan tiloja koskeviin keskusteluihin.
– Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tilojen rakentamista opettajien ja rehtoreiden näkökulmasta. Näissä tilanteissa olisi kuitenkin hyvä olla avoimin mielin ja kuulla myös lapsia ja perheitä.
Koulua ei pidä tutkijoiden mukaan betonisoida, vaan tavoitteena olisi saada kaikki osapuolet keskusteluihin mukaan ja oppimista tukemaan.
– Onnistumisia saadaan eniten aikaan silloin kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Jatkuva vuorovaikutus pohjalla
Anna Kokon tutkimukseen haastattelemat opettajat tiedostivat hyvin fyysisten tilojen aiheuttamat mahdollisuudet ja rajoitukset opetuksessaan. Mikäli fyysinen tila nähtiin staattisena ja valmiiksi annettuna, kokivat opettajat sen usein sen tietyllä tapaa rajoittavan jo ennalta pedagogisia ratkaisuja.
– Jos opettaja taas koki pystyvänsä muokkaamaan tilaa eri tarpeiden mukaan, koettiin tila myös pedagogisesti mielekkääksi.
Yhteisopettajuudessa toimivat opettajat kertoivat käyvänsä tilojen uudelleen rakentamisesta neuvotteluita keskenään, mutta myös oppilaat osallistuivat arkisissa tilanteissa jatkuvaan uudelleen neuvotteluun.
– Tärkeää oli, että näitä opettajien ja oppilaiden välisiä keskusteluita hyödynnettiin edelleen opettajien välisessä suunnittelutapaamisissa. Kun vuorovaikutus toimii näin avoimesti, syklisesti ja systemaattisesti, pystytään tiloja luomaan kunkin ryhmän tarpeita vastaaviksi aina uudelleen.
Koulutusta tuleville opettajille
Jotta toimintakulttuurin muutos ja tilojen antamat uudet mahdollisuudet olisivat tulevaisuudessa luonnollinen osa koulua, olisi myös opettajien koulutuksessa huomioitava ne entistä paremmin.
– Aiemmin opettajia on yliopistoissa koulutettu luokkahuonestandardien mukaan, mutta nyt opiskelijat on heräteltävä huomaamaan, miten tilat voivat olla mukana vuorovaikutuksessa mahdollistamassa ja tukemassa oppimisen prosesseja. Koulutuksen yhtenä tavoitteena pitäisi olla, että tulevaisuuden opettajat osaavat hyödyntää fyysisiä tiloja uusilla pedagogisesti mielekkäillä tavoilla.
Itä-Suomen yliopistossa uusia tiloja on rakennettu sekä yliopistossa että harjoittelukouluissa. Tiloihin liittyvää tutkimusta tehdään muun muassa Opetusministeriön rahoittamassa Digikampus-hankkeessa. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää prosesseja, jotka ovat tilojen mielekkään hyödyntämisen taustalla. Tutkijoiden mukaan oppimisympäristöihin liittyvä tutkimus onkin nyt erittäin tärkeällä sijalla.
– Koska tämä on vielä niin uutta, eivätkä vanhat keinot enää sellaisenaan päde, ovat kaikki tiloista saatavat kokemukset tällä hetkellä arvokkaita ja tutkiminen erittäin tärkeää.
