Itä-Suomen yliopiston alumni Jussi Kasurinen on Itä-Suomesta lähtöisin oleva tutkija ja tietokirjailija.
Kerro omin sanoin taustastasi.
Itä-Suomesta Savonlinnasta lähtöisin oleva tutkija ja tietokirjailija, jonka ensikokemus yliopistoista oli itseasiassa jo Savonlinnan normaalikoulusta Joensuun yliopiston ajoilta. Myöhemmin opiskelu vei mennessään tekniikan alalle, ja jatkui siellä itseasiassa ihan väitöskirjaan asti.
Pieni siemen jäi kuitenkin mieleen itämään siitä, että filosofia, historia, kulttuurintutkimus ja media voisivat olla mielenkiintoisia aiheita tuntea paremmin. Lopulta korona-aikaan päätin vihdoin tehdä asialle jotain, ja avoimen yliopiston opinnot jatkuivat väyläopinnoilla, johtaen lopulta opiskelupaikkaan UEFilla, kokonaisuuden kulminoituessa elämäni toiseen maisterintutkintoon huhtikuussa 2026.
Mikä on tutkintosi?
Tekniikan tohtori (Lappeenrannan teknillinen yliopisto 2011), diplomi-insinööri (LTY 2008), filosofian maisteri (UEF 2026)
Mitä olet opiskellut?
Ensimmäisellä kierroksella yliopistomaailmassa tietotekniikkaa ja ohjelmistotekniikkaa vuosina 2002–2011, muutettuani harrastukseni uudestaan vakavamieliseksi opiskeluksi, kulttuurintutkimusta, mediatutkimusta ja viestintää kirjallisuuden sivuaineella 2022–2026.
Mikä on laitos, osasto tai yksikkö, jossa opiskelit?
UEF Joensuu, filosofinen tiedekunta, humanistinen osasto
Mikä sai sinut hakemaan yliopistoomme valitsemallesi alalle?
Tekniikan puolen tutkintojen jälkeen työllistyin akateemiselle puolelle, missä olen itseasiassa edelleenkin. Kuitenkin minulle jäi mieleen ajatus siitä, että koulussa olin hyvin kiinnostunut aiheista kuten historiasta taikka elämänkatsomustieteestä, eikä teknillisellä puolella näitä teemoja koskaan päässyt syventämään oikeastaan yhtään.
Lopulta sitten kun koronapandemian takia maailma meni kiinni ja sai päättää, lähteekö kesälomamatkalle parvekkeelle vai autotalliin, löysin avoimen puolen opinnot ja hakuväylät. Kun näin, että voisin opiskella työn ohessa jo valmiiksi kiinnostavaa aihetta, oli kohtalo tältä osin sinetöity, minusta tulisi uudestaan opiskelija. Ja hyvin omituisen tutkinto-kombon omaava sellainen.
Mikä oli tähtihetkesi opintojen aikana?
Onko omituista vastata, että tähtihetki tapahtui itseasiassa jo ennen kuin sain opiskelupaikan? Ehdottomasti suurin ja hienoin hetki oli, kun ymmärsin että pystyisin hakemaan suoraan maisteriohjelmaan, ja vieläpä sellaiseen, jonka pystyy tekemään työn ohessa etänä. Se oli hetki, jolloin tiesin, että alkaisin saada opintosuorituksia sellaisiin asioihin tutustumisesta, joita todennäköisesti lukisin muutenkin ihan vaan mielenkiinnosta.
Toinen hauska hetki oli vetää uuden ainejärjestökillan opiskelijahaalarit päälle ensimmäistä kertaa noin 20 vuoden tauon jälkeen. Joskaan en nyt tietysti ne päällä missään juuri käynyt, mutta tulipahan hankittua.
Miten urasi on edennyt opintojen jälkeen?
Ensimmäisen tutkintoni pohjalta jäin tosiaan töihin akateemiselle puolelle, ja aloittaessani kulttuurintutkimuksen opinnot olin ohjelmistotekniikan apulaisprofessorina Lappeenrannassa, aiemmin tutkimuspäällikön tai jotain tutkijan tehtäviä siellä täällä hoitaneena.
Kulttuurintutkimuksesta valmistumisen aikoihin sattui myös minun apulaisprofessorikauttani koskeva tenure-arviointi, jossa minut ylennettiin professoriksi, ja siinä hommassa olen edelleen.
Miten olet voinut hyödyntää oppimaasi työelämässä?
Erityisesti tutkijan ammatissa törmää monenlaiseen asiaan, ja uutta on pakko opetella käytännössä koko ammattiuran ajan. Omalla kohdallani voin sanoa, että mediatutkimuksen opinnoista on ollut paljon hyötyä esimerkiksi viihdeteollisuuteen taikka pelialaan liittyvissä tutkimusprojekteissa. Lisäksi kulttuuriala ja kirjallisuus, yleissivistys ja ylipäänsä ymmärrys muiden tavoista nähdä maailma ovat asioita, jotka eivät koskaan mene hukkaan, ja helpottavat esimerkiksi uusien ihmisten tapaamista, sekä heidän kanssaan työskentelemistä.
Mikä on parasta työelämässä tällä hetkellä?
Akateemisesta puolesta sanotaan monesti, että se on kutsumusammatti, ja sitä kai se varmaan onkin. Vaikka tässä ammatinvalinnassa on nurjatkin puolensa, niin onhan se äärimmäisen mielenkiintoista tutkia työkseen niitä aiheita ja asioita, joista on kiinnostunut, kasvattaa tietämystään ja osaamistaan omista mielenkiinnon kohteista, ja päästä valitsemaan pitkälti omat työaikansa.
Tietysti tämä työ osaa olla myös kaoottista, alkuun ehkäpä kovin niukasti rahoitettua, ja projektien aikajänteet menevät vuosissa ennemmin kuin kuukausissa, joten hetkittäin voi tuntua, että mikään ei etene mihinkään suuntaan. Siitä huolimatta, jos pitäisi valita uudestaan, lähtisin jatko-opiskelijaksi akateemiseen uraputkeen. Myös nyt kun tiedän mitä se on ja olen sen kertaalleen läpi pelannut.
Mikä on mottosi työelämässä?
Kaikesta tiedosta on jotain hyötyä.
Ei ole olemassa sellaista tietoa taikka taitoa, josta ei koskaan voi olla mitään hyötyä, joten aina kannattaa opetella jotain uutta.
https://bsky.app/profile/drkassu.bsky.social
https://www.linkedin.com/in/jussi-kasurinen-a12274b/
