Apulaisprofessori Samu Kainulaisen mukaan parasta työelämässä tällä hetkellä on sopiva määrä vapautta, vastuuta ja mahdollisuuksia.
Kerro omin sanoin taustastasi.
Olen pohjoiskarjalalainen lääkäriperheen poika, jolle koulunkäynti oli lapsena hyvinkin helppoa. Sen eteen ei juuri tarvinnut tehdä mitään, joten erityisesti lukioaika meni puuhatessa aivan kaikkea muuta, musiikista lumilautailuun ja dj/baaritöihin. Aloittelin työurani 15-vuotiaana paikallisessa laskettelukeskuksessa, tehden töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Sieltä lähdin "yöhön" töihin, ja toki tämä sotki sitten esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset ja niin edelleen.
Pääsin lukiosta amkkiin koneinssiksi, tein sekatyömiehenä kaikkea mistä maksettiin, ja funtsin mitäpä tekisin oikeasti isona. Usean epäonnistuneen lääkishaun jälkeen, pienen lapsen isänä, totesin että joku koulutus on kuitenkin saatava, kun koneinssiopinnot jäi kesken.
Pääsin 2013 sisään Joensuuhun fysiikan- ja matematiikan opettajakoulutukseen sekä Kuopioon sovelletun fysiikan laitokselle, joista sairaalafyysikkohaaveen takia valitsin Kuopion.
Väitöskirjaa tehdessä totesin kuitenkin, että akateeminen maailma on hyvä paikka kapinalliselle punkkarille, joka vierastaa auktoriteetteja ja hierarkiaa ilman oikeaa syytä. Nyt apulaisprofessorina taidan olla samanlainen edelleen :D
Mikä on tutkintosi?
Filosofian tohtori
Mitä olet opiskellut?
Karelia AMK (1 vuosi) ja UEF (kandi, maisteri, tohtori)
Mikä on laitos, osasto tai yksikkö, jossa opiskelit?
Sovelletun fysiikan laitos
Mikä sai sinut hakemaan yliopistoomme valitsemallesi alalle?
Taisin jo lipsauttaa tuonne aiemmin. Vahingossa, mielenkiinnosta ja ajatuksella kokeillaan nyt tätä.
Mikä oli tähtihetkesi opintojen aikana?
Kun pääsin ekat matikan kurssit läpi kolmen välivuoden jälkeen, kun yo-kirjoituksista taustalla oli pitkän matematiikan B.
Miten urasi on edennyt opintojen jälkeen?
Vauhdikkaasti, tutkijatohtorista rakentamaan unilabraa ja nyt apulaisprofessoriksi UEFiin. Tahti on ollut nopea, mutta kaltaiselleni nopeasti tylsistyvälle henkilölle just sopiva.
Miten olet voinut hyödyntää oppimaasi työelämässä?
Hyödynnän tutkintoani joka päivä väitöskirjatutkijoiden ohjauksessa ja uusien laskentamenetelmien kehityksessä ja ideoinnissa.
Mikä on parasta työelämässä tällä hetkellä?
Sopiva määrä vapautta, vastuuta ja mahdollisuuksia. Uralla tenureen pääsyn jälkeen ihanan rauhallinen hetki pohtia mihin suuntaan tutkimusta kannattaa oikeasti lähteä viemään. Pidän myös mahdollisuudesta tutkijavierailuihin eri maissa, jolloin saa oppia mielettömästi uutta erilaisista työkulttuureista, ideologioista ja päätöksentekoa ohjaavista rakenteista.
Mikä on mottosi työelämässä?
On merkityksellisempää epäonnistua omana itsenään, kun onnistua miellyttämällä muita sellaisena versiona itsestään mistä ei pidä.
Sana on vapaa, jos haluat lisätä vielä jotakin.
Työ on vain työtä. Myös tiede, alasta riippumatta.
Nopeasta urakehityksestä on seurannut negatiivisena akateemiseen uraan valitettavan usein kuuluva hetkellinen loppuunpalaminen. Se opetti sen, että kukaan ei kuole, jos asiat jää tekemättä, tai ne myöhästyvät. Kaikki järjestyy, kun lopettaa puristamasta ja välillä antaa asioiden vain tapahtua.
Olen todennut, että olen työssäni hyvä, enkä halua antaa itsestäni akatemialle kaikkea. Minua tarvitaan myös muualla, ja haluan tehdä arkipäivisin jotain muuta, kun toipua.
Aion olla esimerkki siitä, että tuottavan tutkijanuran voi rakentaa niin, että pitää lomansa, rajaa työaikansa ja nauttii elämästään matkanvarrella. Huonokin päivä kalassa on parempi kuin hyvä päivä töissä.
Toinen tärkeä asia on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Erityisesti nykyisessä maailman tilanteessa meidän täytyy pitää äärimmäisen kovaa ääntä kaikkien ihmisten oikeuksien puolesta, antaa jokaisen kukan kukkia, tehdä töitä yhdessä ja rakentaa tätä maailmaa yhdessä. Tiede on turhaa, jos siitä eivät hyödy kaikki. Arvojen kirkastaminen ja niiden mukaan eläminen, erityisesti vaikeiden päätöksien tekeminen ja asioista luopuminen, kuuluvat tähän prosessiin elimellisesti.
