Tuoreen tutkimuksen mukaan autismikirjon lapset ja nuoret kokevat koulujen ruokailuhetkissä hankaliksi etenkin ruokien maun tai suutuntuman. Hankaluutta lisää myös ruokasalin meteli ja tungos. Autismikirjon oppilaat saavat kuitenkin hyvin vaihtelevasti tukea ja erityisjärjestelyjä, joilla voisi helpottaa kouluruokailuun osallistumista. Tutkimuksen mukaan autismikirjon lasten ja nuorten ruokailuun liittyviä tarpeita sekä toiveita tulisi huomioida yksilöllisesti. Se vaatii sitä, että opettaja on kiinnostunut ruokailujen sujumisesta ja kysyy oppilaan kokemusta siitä.
Autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailukokemuksia on kansainvälisesti tutkittu hyvin niukasti, eikä Suomessa ole aiemmin tutkittu aihetta lainkaan. Suomalaisessa tieteellisessä Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä julkaistu tuore tutkimus osoitti, että autismikirjon lapsista ja nuorista enemmistö kokee koulun ruokailutilanteet hankaliksi. Käytännössä hankaluus johtaa usein syömättömyyteen tai liian vähäiseen ravinnon saantiin koulupäivän aikana.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Autismiliiton kanssa kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi yhteensä 273 oppilasta, joilla oli autismikirjo tai sen piirteitä. Oppilaita oli kaikista Suomen maakunnista Ahvenanmaata lukuunottamatta.
– Aihe on tärkeä, sillä perusopetuslainkin mukaan jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua omien edellytystensä mukaisesti koulun toimintaan, kuten esimerkiksi kouluruokailuun, toteaa terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti Silja Nykänen Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä.
Valtaosa koki hankalaksi ruokien maun tai suutuntuman ja metelin sekä tungoksen ruokasalissa. Hankaluutta lisäsi myös kiire ruokailutilanteessa. Yli puolet autismikirjon lapsista ja nuorista kokivat, ettei koulussa ole tarjolla heille sopivaa ruokaa.
Autismikirjon pojat kokivat koulun ruokailutilanteet todennäköisemmin hankaliksi kuin tytöt. Lisäksi ekaluokkalaiset kokivat koulun ruokailutilanteet hankaliksi todennäköisemmin kuin 16-vuotiaat. Koulun tai luokan koolla ei ollut merkitystä siihen, kuinka hankalaksi ruokailutilanteet koettiin.
Tutkimuksessa myös kartoitettiin kouluruokailuun liittyviä yksilöllisiä erityisjärjestelyjä ja niiden toteutumista. Tutkimus osoitti, että erityisjärjestelyt toteutuivat hyvin vaihtelevasti – osalla kokemukset olivat parempia kuin toisilla. Ruokailutilannetta helpottaviksi tekijöiksi tunnistettiin toivottu ruokailuseura, sopiva ruokailuympäristö, itselle sopiva kouluruoka, itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus.
– Kouluruokailun tulisi olla ennakoitavaa, yksilöllistä ja sosiaalisesti turvallista, jotta oppilas voisi kokea ruokailuhetket miellyttävinä. Kouluruokailun merkitys oppilaalle ei ole vain ravitsemuksellinen. Kouluruokailu on myös tilanne, jossa oppilas voi kokea itsensä hyväksytyksi omana itsenään ja osaksi kouluyhteisöä, Nykänen pohtii.
Kouluruokailua helpottavat tekijät olivat hyvin yksilöllisiä, ja se mikä toimi yhdelle, ei välttämättä toiminut toiselle. – Oppilaan tulisikin saada mahdollisuus keskustella opettajan kanssa ruokailua helpottavista tekijöistä, jotta oppilaan yksilölliset tarpeet ja mieltymykset voitaisiin ottaa huomioon erityisjärjestelyjä suunniteltaessa.
Lisätietoja:
Silja Nykänen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, [email protected]
Aija Laitinen, TtT, laillistettu ravitsemusterapeutti, [email protected], +358404174194, Aija Laitinen - UEFConnect
Niina Gråsten, Väitöskirjatutkija, Suomen autismitutkimuksen verkosto, [email protected], Niina Gråsten - UEFConnect
Tutkimusartikkeli:
Nykänen S, Gråsten N, Antikainen A, Laitinen A. "Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista. NMI Bulletin 2025;2:19–48.
