Metsätieteiden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunnassa. Tilaisuutta voi seurata Joensuun kampuksella ja verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjani keskittyy ihmisten ja puiden monimuotoisiin suhteisiin arkisissa ympäristöissä. Tutkimus käsittelee, miten puut eivät ole pelkästään luonnon elementtejä, vaan myös syvästi inhimillisen kokemuksen ja merkityksen kantajia. Ne voivat ilahduttaa, toimia havaintojen ja luontokokemusten kohteina, kietoutua muistoihin ja jopa herättää surua niiden menettämisen myötä.
Tutkin sekä puusuhteiden syntyyn vaikuttavia ihmisten ja puiden ominaisuuksia, että puusuhteiden kielellistä jäsentämistä ihmisten omasanaisissa puukuvauksissa ja suomalaisessa nykyrunoudessa. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä henkilökohtaiset puusuhteet tarjoavat ainutlaatuisen linssin tarkastella yhteiskunnallisia ja kulttuurisia luontosuhteita, jotka heijastavat laajempia kysymyksiä, kuten ihmisen elämänkaari, ylisukupolviset arvot sekä ajankohtaiset ympäristökysymykset. Yksilön emotionaalinen suhde puihin kietoutuu muistoihin, arvoihin ja identiteettiin, mutta samalla se kytkeytyy myös kollektiiviseen tietoisuuteen ja ympäristötietoisuuteen. Esimerkiksi yksittäisen puun kaataminen voi olla paitsi henkilökohtainen menetys myös symbolinen kriisi henkisten ja ekologisten arvojen kontekstissa.
Tutkimus tuo esiin, miten luontokokemukset vaikuttavat emotionaaliseen hyvinvointiin ja miten ihmisten luontosuhteet muovaavat kaupunkiympäristöihin ja viheralueisiin liittyviä odotuksia. Lisäksi tutkimus vahvistaa ymmärrystä siitä, kuinka taide, kieli ja kansanperinne ilmentävät luontosuhteita ja antavat niille merkitystä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimukseni toi esiin kolme yleistä puusuhteiden tyyppiä: ihaileva/voimaannuttava, hoivaava ja nostalginen. Näiden tyyppien taustalla havaitsin viisi erilaista puusuhteita ohjaavaa yhteyden lajia: materiaalinen, aistipohjainen, transsendentti, symbolinen ja tiedollinen yhteys. Tämä monikerroksinen tulkinta paljastaa, että puusuhteet kietoutuvat niin luonnon kuin ihmisen näkökulmasta merkityksellisiin kokemuksiin ja toimintoihin. Tulokset osoittavat, että puut eivät ole vain maiseman osa, vaan ne toimivat tärkeinä tunteiden, muistojen ja hyvinvoinnin lähteinä.
Tutkimus oli kulttuurisesti vertaileva ja osoitti, että suomalaisten ja alankomaalaisten puusuhteet ovat huomattavan samankaltaisia. Tämä viittaa siihen, että tietyt puusuhteiden piirteet, kuten puiden ihailu, niiden hoivaaminen ja kiintymyksen tunne, saattavat olla yleisinhimillisiä. Biofiliahypoteesin mukaisesti nämä tunteet voivat olla seurausta ihmisen perustavanlaatuisesta rakkaudesta luontoon.
Erityisen uutta ja merkittävää tutkimuksessani oli puiden kokemuksellisten ja toiminnallisten tarjoumien analyysi affektiivisten tarjoumien mallin avulla. Tämä paljasti, miten puut voivat olla sekä henkilökohtaisen että yhteiskunnallisen toiminnan inspiroijia. Puuhun kiintymisen myötä ihminen ei vain suojele puita, vaan myös sitoutuu luonnon ja biodiversiteetin varjelemiseen.
Tutkimukseni toi myös esiin puiden merkityksen minuuden ja identiteetin jäsentymisessä. Puut toimivat henkilökohtaisten ja ylisukupolvisten muistojen säiliöinä sekä vertauskuvina elämänvaiheille. Tämä löytö avaa uusia näkökulmia ihmisen ja luonnon välisen suhteen kulttuuriseen ja psykologiseen tutkimukseen.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tulevaisuuden vihersuunnittelu voi ottaa huomioon puiden hyvinvointivaikutukset kaupunkiympäristöissä. Puut eivät ole pelkästään ekologisia elementtejä, vaan niihin liittyvät tunteet, muistot ja symboliset merkitykset vaikuttavat merkittävästi ihmisten hyvinvointiin. Tulokseni viittaavat siihen, että mahdollistamalla erilaisia puusuhteita voidaan vastata monenlaisiin emotionaalisiin tarpeisiin. Esimerkiksi osallistava kaupunkisuunnittelu voisi tarjota ihmisille mahdollisuuksia istuttaa ja hoitaa puita myös urbaanissa ympäristössä. Tämä on erityisen tärkeää heille, joilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa luonnossa tai omistaa omaa pihaa. Jo kontaktilla yhteenkin lempipuuhun voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen kokemukseen ympäristöstä. Puiden rooli kaupunkiympäristöissä tulisi nähdä mahdollisuutena tarjota luontoyhteyden positiivisia vaikutuksia osana arkista elämää.
Symboliset merkitykset, kuten henkilökohtaiset muistot ja paikallinen historia, tuovat puihin syvempiä tasoja, jotka voivat tukea ihmisten onnellisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Kun puu toimii mielipaikkana tai tarjoaa transsendentin, ihmistä suuremman merkityksen, se vahvistaa ihmisen yhteyttä luontoon, identiteettiin ja ympäristöön. Näin ollen ympäristösuunnittelussa tulisi huomioida, että puiden säilyttäminen, istuttaminen ja niiden ympärille rakentuvat kokemukset voivat edistää sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia ja luoda kestävän suhteen luonnon lisäksi kaupunkiympäristöön, jossa ihmiset elävät.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni keskittyi puiden ja ihmisten välisen suhteen tarkasteluun eri näkökulmista, kuten aistikokemusten, toiminnan, arvojen ja muistojen kautta. Tutkin, miten puiden ja ihmisten ominaisuudet vaikuttavat puusuhteiden syntyyn, mitä mahdollisuuksia puut tarjoavat vuorovaikutukseen ja miten puusuhteet liittyvät identiteetin rakentumiseen.
Tutkimukseni pohjautui Suomessa ja Hollannissa toteutettuihin tutkimuskyselyihin, joihin osallistui noin 2 000 ihmistä, sekä Suomessa viime vuosina julkaistuun puuteemaiseen runouteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin monitieteistä lähestymistapaa, joka nojasi toiminnallisen ekologian, biofiliahypoteesin ja posthumanistisen ajattelun perinteisiin. Käytin tutkimuksessani aistitutkimuksen menetelmiä ja tarjoumateoriaa, jotka auttoivat hahmottamaan puiden tarjoamia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Lajienvälinen näkökulma haastoi tarkastelemaan myös puun toimijuutta vuorovaikutussuhteessa.
Työni hypoteesina oli, että puiden ja ihmisten ominaisuudet vaikuttivat siihen, millaisia suhteita näiden kahden välille muodostuu (I). Tulokseni tukivat tätä hypoteesia. Tutkimus on osa Puut lähellämme - hanketta Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla Joensuussa.
FM Kaisa Vainion metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen tarkastetaan luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunnassa, Kuopion kampuksella ja verkossa. Vastaväittäjänä toimii erikoistutkija Ann Ojala, Luonnonvarakeskus, ja kustoksena professori Eeva-Stiina Tuittila, Itä-Suomen yliopisto. Tilaisuuden kieli on suomi.
Lisätietoja:
Kaisa Vainio, kaisa.vainio@uef.fi, p. 050 478 0465, X (Twitter): @KaisaK_Vainio
