Kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassa arvioitiin hoidon kehityssuuntaa sekä organisaatiouudistuksen ja tiimityöskentelyyn perustuvan palvelumallin aiheuttamia muutoksia palvelun käytössä ja hoitotasapainossa tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä Pohjois-Karjalan alueella hyödyntämällä alueen sähköistä potilastietojärjestelmää.
Hoidon kehityssuuntaa arvioitaessa keskityttiin lääkitykseen ja seurannassa yleisimmin mitattujen sokerihemoglobiinin (HbA1c) ja LDL-kolesterolin mittausaktiivisuuteen ja mittaustuloksiin.
Hoitotulosten jatkuva seuranta on välttämätöntä, jotta voidaan tunnistaa näyttöön perustuvia hoitovajeita tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Se auttaa myös tunnistamaan ne potilasryhmät, jotka saattavat tarvita enemmän huomiota tai yksilöllisempiä hoitomenetelmiä. Näiden havaintojen hyödyntäminen hoitoprosessien parantamisessa ja kehittämisessä on ratkaisevaa hoidon vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
HbA1c:n ja LDL-kolesterolin mittausaktiivisuus oli tasaista vuosina 2012–2017. HbA1c:n tavoitearvoihin päässeiden osuus väheni noin yhden prosenttiyksikön verran vuosittain, LDL-kolesterolilla se lisääntyi saman verran. Naisia mitattiin miehiä enemmän ja he saavuttivat HbA1c:n tavoitearvon miehiä useammin. Miehet saavuttivat LDL-kolesterolin tavoitearvon naisia useammin ja sukupuolten välinen ero kasvoi vuosien myötä. Ilman diabeteslääkitystä oli alle 10 prosenttia vuosina 2013–2019. Noin kolmannes käytti pelkästään metformiinia. Lyhyt- ja pitkävaikutteista insuliinia sekä gliptiiniä käytti kutakin lähes viidennes. SGLT2-inhibiittoreiden käyttäjämäärät nousivat eniten eli 1,6 prosentista 11 prosenttiin. GLP-1-reseptoriagonistien ja muiden lääkitysten käyttäjäosuudet olivat alle 3,5 prosenttia. Lyhytvaikutteisen insuliinin käyttäjillä oli heikoimmat Hba1c-tasot ja ne huononivat seurannassa.
Organisaatiomuutos lisäsi hoitajalla käyntejä ensimmäisenä vuonna, mutta seuraavana vuonna ne laskivat alemmalle tasolle kuin aiemmin. Palvelunkäyttö väheni kuitenkin vähiten niillä, jotka eivät saavuttaneet HbA1c:n tavoitearvoa. Tiimityöskentelyyn perustuva palvelumalli lisäsi tyypin 2 diabetekseen liittyviä perusterveydenhuollon etäkontakteja sairaanhoitajille muutamaksi vuodeksi. Muiden kontaktien määrä väheni. Tiimityöskentelyn perustuvan palvelumallin käyttöönotolla ei ollut vaikutusta HbA1c:n ja LDL-kolesterolin mittausaktiivisuuteen ja hoitotasoihin.
Tulosten perusteella tyypin 2 diabeteksen hoito on kokonaisuutena hyvällä tasolla Pohjois-Karjalassa. Ikääntyvä väestö tuo haasteita hoitoon ja HbA1c-tasot ovat alueella hieman nousseet. LDL-kolesterolitasoja on kuitenkin onnistuttu laskemaan, erityisesti miehillä. Siirtymät lääkitysten välillä noudattivat melko hyvin hoitosuosituksia. Terveyspalveluiden integraatio nosti ensin terveyspalveluiden käyttöä, mutta toi sen sitten alemmalle tasolle kuin aikaisemmin. Muutokset näkyivät erityisesti perusterveydenhuollon hoitajakontakteissa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöskirjassa hyödynnettiin sähköistä potilastietojärjestelmää, joka sisältää tiedot kaikista julkisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kontakteista. Pohjois-Karjalassa on ollut yhtenäinen potilastietojärjestelmä vuodesta 2011 saakka ja sitä on aktiivisesti kehitetty siitä lähtien. Tällaiset tietojärjestelmät ovat olennaisia terveydenhuollon trendien ja muutosten arvioinnissa. Tehokkaasti käytettyinä potilastietojärjestelmien tiedot lisäävät ymmärrystä terveydenhuollon muutoksista ja hoidon laadusta. Datan parempi hyödyntäminen edellyttää kuitenkin sekä alueellisten että kansallisten raportointialustojen kehittämistä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tyypin 2 diabetesta sairastavat aikuiset identifioitiin potilastietorekisteristä. Data analysoitiin vuosittaisina kohortteina, joista poistettiin kyseisenä vuonna diagnosoidut ja kuolleet. Potilasmäärä nousi tasaisesti vuosina 2012–2018: jakson alussa heitä oli 11 229 ja lopussa 12 969. Lääkitystä arvioitaessa otettiin mukaan 85-vuotiaat ja nuoremmat, joilta HbA1c oli mitattu kyseisenä vuonna; havaintomäärän vaihteluväli oli 7391–9015 vuosina 2013–2019. Tiimityöskentelyyn perustuvan palvelumallin analysoimisessa käytettiin kohorttia vuoteen 2016 mennessä diagnosoiduista, jotka olivat elossa vuonna 2023, kaikkiaan 6312 henkilöä. Analyyseissä käytettiin yleistettyjä sekamalleja sekä yleistettyjä lineaarisia malleja yleistettyjen estimointiyhtälöiden kanssa arvioitaessa eroja vuosien välillä ja muiden selittävien tekijöiden vaikutusta.
Tutkimus on saanut rahoitusta Suomen akatemian strategisen tutkimuksen neuvostolta (IMPRO-projekti), Diabetesliitolta ja NextGenerationEU-ohjelmasta sosiaali- ja terveysministeriöltä.
Filosofian maisteri Marja-Leena Lamidin väitöskirja Using electronic health records to track trends in care, medication, and healthcare utilization among people with type 2 diabetes (Potilastietojärjestelmien käyttö hoitoprosessien, lääkityksen ja terveydenhuollon palvelujen käytön seurannassa tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Ilmo Keskimäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja kustoksena professori Tiina Laatikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöstilaisuus
Lisätietoja:
FM Marja-Leena Lamidi, [email protected]
