Hammashoitopelkoa vähensi jo pelkästään pelkoon liittyvä diagnostinen haastattelu ennen hoitokäyntiä, havaitsi HLL Pirjo Kurki väitöstutkimuksessaan. Menetelmä on hänen mukaansa helposti otettavissa käyttöön suun terveydenhuollossa.
– Hammashoitopelko on aikuisilla yleistä, mutta sen tunnistamiseen ja hoitoon on toimivia keinoja, toteaa Kurki, joka väittelee aiheesta 15. maaliskuuta Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. TIlaisuutta voi seurata myös verkossa.
Suomalaisista aikuisista 40 prosenttia pelkää hammashoitoa, heistä 10 prosenttia voimakkaasti. – Pelko voi johtaa suun terveydenhuollon palvelujen välttelyyn ja suunterveyden huonontumiseen. Pitkittyessään se aiheuttaa sekä potilaalle että yhteiskunnalle lisäkustannuksia, jotka voisivat olla vältettävissä. Pelkopotilaiden hoito aiheuttaa stressiä myös hoitohenkilökunnalle, Kurki toteaa.
Hän haastatteli väitöstutkimuksessaan hammashoitopelosta kärsiviä aikuisia ja selvitti hammaslääkärien käyttämiä pelonhallinnan tekniikoita sekä diagnostisen haastattelun ja yhden käyntikerran mittaisen intervention vaikutusta hammashoitopelkoon.
Tutkimukseen osallistui 19 vapaaehtoista hammashoitopelosta kärsivää potilasta, joiden pelko aiheutti haasteita selviytyä tavanomaisesta hammashoitotilanteesta. Potilaiden raportoima hammashoitopelko ilmeni niin tunteiden kuin ajatusten tasolla, fyysisinä oireita ja toiminnassa. Kertomuksissa nousivat esille myös aikaisempien epäonnistuneiden hoitokäyntien muistot sekä niihin liittyvät epämieluisat ajatukset.
– Toisaalta potilaat kertoivat löytäneensä selviytymiskeinoja hammashoitotilanteisiin, huolimatta voimakkaista, jopa paniikinomaisista tuntemuksista.
Osallistujille tehtiin hammashoitopelkoon liittyvä diagnostinen haastattelu, jota seurasi puolella potilaista pelon huomioiva hoitokäynti ja puolella tavanomainen hoitokäynti. Molemmat ryhmät kokivat jälkeen päin hammashoitopelkonsa vähentyneen eli pelko väheni myös jo pelkästään siitä keskustelemalla.
Kurki analysoi hoitokäyntien videotallenteilta hammaslääkärien käyttämiä pelonhallinnan tekniikoita, kun heillä oli diagnostisista haastatteluista saatua tietoa potilaan pelosta ja sen hallintaan liittyvistä toiveista. – Hammaslääkärit käyttivät joustavasti erilaisia tekniikoita potilasta kuunnellen ja luottamusta rakentaen. Potilaalle kerrottiin esimerkiksi hoidon kulusta etukäteen ja sen aikana. Hoito voitiin jaksottaa pienempiin osioihin, sopia lopetusmerkeistä ja pitää lepotaukoja. Lisäksi käytettiin erilaisia tekniikoita pistämisestä aiheutuvan kivun kontrolloimiseksi ja edistämään esimerkiksi kehon rentouttamista, mielen hallintaa ja huomion poissiirtämistä.
– Suun terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää pelkäävän potilaan diagnostista haastattelua ja käyntikerran mittaista pelon huomioivaa hammashoitokäyntiä perusterveydenhuollossa lyhyen perehdytyksen jälkeen. Erilaiset pelkomittarit ja hammashoitopelon hallinnan tekniikat ovat myös hyviä välineitä pelkopotilaan kohtaamiseen, Kurki toteaa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin monipuolisesti erilaisia tutkimusmenetelmiä, myös hammaslääketieteen kontekstissa harvinaisia laadullisen tutkimuksen lähestymistapoja.
Hammaslääketieteen lisensiaatti Pirjo Kurjen väitöskirja Cognitive-behavioural approach to dental anxiety : patients' perspectives, dentists' use of management techniques and effectiveness of one-session treatment (Hoidolliset näkökulmat hammashoitopelon hallinnassa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Martti Tuomisto Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Anna-Liisa Suominen Itä-Suomen yliopistosta.
