Tuottavuuden ja tehokkuuden parantamisesta on tullut hoiva-alan mantra. Ratkaisuksi on tarjottu lean-toimintamallia, jonka lupaus on tehdä vähemmällä enemmän.
Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit ovat äärirajoilla. Vähemmillä kuluilla ja yhä harvemmilla käsipareilla pitäisi tuottaa asiakkaille entistä laadukkaampia palveluja. Kustannuspaineita ja tehostamisen tarpeita on pyritty ratkaisemaan muun muassa johtamista kehittämällä. Yksi keskeinen väline tässä on ollut lean-ajattelu.
Lean rantautui suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon 2000-luvun alkupuolella. Nykyään jo noin 70 prosenttia sairaaloista on soveltanut tai soveltaa leania ja myös monet sosiaalialan prosesseista ovat ’liinattuja’. Osa alan asiantuntijoista puhuu leanista filosofiana, joka pakottaa pohtimaan, miksi työtä tehdään, miksi organisaatio on olemassa ja miten se tuottaa hyvää ympäristölleen.
– Kun näitä kysymyksiä käydään läpi päivittäin, sen oletetaan johtavan tuottavuuden ja tehokkuuden paranemiseen. Toisaalta lean-toimintamallissa tehokkuutta pyritään parantamaan myös kellottamalla esimerkiksi tarvikkeiden hakemiseen käytettyä aikaa sekä vakioimalla erilaisia kulkureittejä, kertoo professori Eeva Jokinen.
Tehokkuutta pyritään parantamaan kellottamalla esimerkiksi tarvikkeiden hakemiseen käytettyä aikaa.
Eeva Jokinen
Professori
Leanin juuret johtavat Japaniin Toyotan autotehtaalle. Amerikkalaiset konsultit jalostivat 1940-luvulla kehitetyn toimintamallin työnjohto-opiksi, joka levisi teollisuudesta muille aloille. Leanissa tavoitteena on sujuvoittaa työprosesseja ja parantaa työn laatua asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Lean pyrkii myös vähentämään erilaista hukkaa, kuten viiveitä, varastointia ja odottelua.
– Hukan välttäminen on vastakkaista sille, että poikkeustilanteita varten on varauduttava ja varastoitava. Koronapandemia onkin leanin näkökulmasta kiinnostava tutkimusaihe, johon olemme hakeneet rahoitusta, Eeva Jokinen kertoo.
Leanin lupaamaa lisäarvoa on hankala mitata
Mutta miksi teollisuuden tarpeista syntynyt toimintamalli on rantautunut ihmislähtöiselle alalle sosiaali- ja terveydenhuoltoon? Vastausta voi hakea uudesta julkisjohtamisesta, joka on lyönyt itsensä läpi julkisen sektorin eri aloilla. Hyvinvointivaltion jähmettyneiksi koettuja toimintatapoja on muutettu liike-elämän dynaamisilla opeilla.
Lean lupaa tuottaa vähemmällä enemmän. Kun palkoista, materiaaleista ja muista tuotannon kustannuksista ei enää voida nipistää, ratkaisuna on tehostaa tuottavuutta asiakaskokemusta parantamalla. Lisäarvoa syntyy, kun asiakas on valmis maksamaan palvelusta tai tuotteesta enemmän.
– Kun tuotetaan esimerkiksi autoja ja turistipalveluja, yhtälö vielä toimii. Julkisella sektorilla lisäarvoa on jo hankalampi mitata, puhumattakaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, missä kaikkea ei voi ennakoida ja vakioida, Jokinen toteaa.
Sosiaalipalveluissa palveluketjut ovat usein niin pitkiä, että niiden hiominen lean-ajattelun avulla sujuvammiksi on hankalaa. Toimijoita ja erilaisia palveluketjujen nivelkohtia on niin paljon, että yhden palvelun toiminnan kehittäminen leanin avulla siirtyykin seuraavan palveluketjun pullonkaulaksi.
– Sairaala on suljetumpi järjestelmä, joten siellä lean-ajattelua voidaan soveltaa helpommin. Onnistuneet sosiaali- ja terveyden huollon palvelujen lean-prosessit löytyvätkin sairaaloista, jossa esimerkiksi potilasvirtaa ja palveluketjuja pystytään hallinnoimaan paremmin, yliopistonlehtori Helena Hirvonen sanoo.
Lean on vain näennäisesti arvoneutraali
Eeva Jokisen johtamassa LeanWorkGender-tutkimushankkeessa tarkastellaan lean-tuotantomallia ja sen vaikutuksia julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelutyössä. Yksi kriittisen pohdinnan paikka liittyy tasa-arvoon.
– Näennäisesti lean esiintyy arvoneutraalina ja sivuuttaa kysymykset muun muassa sukupuolesta, rodusta tai luokasta, toteaa Hirvonen.
Naisvaltaisella hoiva-alalla tehdään kuitenkin paljon naistapaista työtä, joka tiivistyy sanoihin köksäys, kuuraus ja kaitseminen. Vaikka ’liinaamiseen’ liittyy paljon insinöörimäistä laskemista, skaalaamista ja mittaamista, siinä korostuu myös kyky naistapaiselle työlle ominaiseen sosiaaliseen ja empaattiseen johtamiseen.
– Kuuntelemisen taitoa ja empatiaa pidetään arvossa, mutta palkitaanko siitä sote-alalla ammatillisena taitona. Koronapandemian aikanakin työn sankarit on nostettu esille, mutta ei heidän palkkaustaan.
Lean sivuuttaa, haastaa ja kyseenalaistaa herkästi myös erityisesti sairaalamaailman ammatilliset hierarkiat. Tutkimuksessa haastatellut asiantuntijat nimesivät leanin haasteiksi terveydenhuollon säännellyt ammatit ja erilaiset velvollisuudet sekä ammattiryhmien poterot ja siiloutuneen johtamisen.
– Eri tutkimuksissa on havaittu, että lääkärit ovat usein lean-toiminnan kompastuskivi, sillä he eivät ole tottuneet neuvottelemaan muiden kanssa. Lean kuitenkin voi myös tarjota mahdollisuuden purkaa sellaisia asetelmia, jotka eivät ole esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta mielekkäitä, Jokinen kertoo.
Lean sisältää ajatuksen moniammatillisuudesta ja matalasta hierarkiasta. Tämä istuu hyvin sote-uudistuksen maailmaan, jossa lähtökohtana on alan ammattilaisten yhteistyö asiakkaiden parhaaksi.
– Lean tarjoaa työkaluja moniammatilliseen yhteistyöhön, Hirvonen sanoo.
Sairaaloissa esimerkiksi potilasvirtaa ja palveluketjuja pystytään hallinnoimaan paremmin.
Helena Hirvonen
Yliopistonlehtori
Palvelumuotoilusta sote-alan uusi lean?
Leania on jalkautettu sote-alalle pitkälti konsulttivetoisesti. Konsulttivetoinen kehittäminen onkin kasvanut julkisella sektorilla valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana, ja siihen investoidaan suuria summia rahaa. Tutkijoiden huoli on, että tämä tehdään julkisella sektorilla kyseenalaistamatta.
– Suomalaista terveydenhuoltoa tehdään jo nyt kovalla ammattitaidolla, pienellä palkalla ja tehokkaasti. Silti ei luoteta, että ammattilaiset osaisivat järjestää työnsä itse, vaan tuottavuuden parantamiseksi rakennetaan koko ajan uutta bisnestä, johon investoidaan, Hirvonen toteaa.
Usko johtamisen kehittämisen rajattomiin mahdollisuuksiin ei myöskään yksin riitä silloin kun henkilöstöresurssit ovat valmiiksi niukat, kuten esimerkiksi vanhuspalveluissa.
Jokisen mukaan julkinen sektori voisi näyttää mallia ja irrottautua markkinatalouden logiikasta, joka kannustaa ostamaan aina uutta.
– Uutta lähtökohtaa voisi hakea paikallistaloudesta ja yhteisötaloudesta.
Nyt ollaan kuitenkin vielä leanin aallonharjalla, mutta onko lean tullut sosiaali- ja terveydenhuoltoon jäädäkseen? Ainakin hetkellisesti, Hirvonen arvioi. Konsulttibisneksen logiikkaan kutenkin kuuluu, että jotakin uutta kehitetään aiemman tilalle.
– Parhaillaan puhutaan paljon palvelumuotoilusta ja mietitään, kuinka asiakkaat kokevat palvelut, Jokinen sanoo.
Kuuntele Akateeminen vartti podcast: psykologinen sopimus on työelämän tiekartta
Lisää muuttuvan työn haasteista ja ratkaisuista myös jutuissa:
Wanted: uudenlaiset työelämän osaajat
Työyhteisöt edistämään terveyttä
Osaaminen yhdistyy sosiaalioikeuden klinikkatoiminnassa
Kuuntele myös Akateeminen Vartti -podcast Toimiva vuorovaikutus on avain työstä innostumiselle