Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksessa tutkittiin kuudesluokkalaisten matematiikan motivaation ja osaamisen kehitystä lukuvuoden aikana. Lisäksi tarkasteltiin, miten opetusryhmä ennustaa oppilaiden motivaatiota ja osaamista: verrokkiryhmässä opetuksesta vastasivat yksittäiset luokanopettajat ja yhteisopettajuusryhmässä oppilaita taas opettivat luokanopettajista ja erityisopettajista muodostetut parit.
On varsin todennäköistä, että jos oppilas on kiinnostunut aiheesta, kokee olevansa matematiikassa hyvä ja uskoo omiin kykyihinsä ilman ahdistuksen tunnetta sekä kokee luokkahuoneen ilmapiirin tukevan motivaatiota, oppimisen edellytykset ovat tällöin optimaaliset. Kun ymmärretään, miten motivaatiotekijät kehittyvät ja kietoutuvat toisiinsa lukuvuoden aikana sekä miten erilaiset opetusjärjestelyt muovaavat tätä dynamiikkaa, näitä edellytyksiä voidaan vahvistaa. Yksi viime vuosina yleistynyt tapa järjestää opetusta on yhteisopettajuus. Kuitenkin tiedämme varsin vähän siitä, miten yhteisopetus on yhteydessä oppilaiden motivaatioon ja osaamiseen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tulokset osoittivat, että kuudennen luokan aikana oppilaiden matematiikan kiinnostus ja minäkäsitys keskimäärin heikkenivät. Lisäksi nämä muutokset olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa, mutta suhteellisen riippumattomia matematiikan osaamisesta. Toisin sanoen tämä negatiivinen trendi vaikutti koskevan kaikkia oppilaita riippumatta taitotasosta.
Tilannekohtaisen motivaation osalta tarkasteltiin oppilaiden kokeisiin liittyvää matematiikka-ahdistusta sekä minäpystyvyyttä ja niiden yhteyttä osaamiseen. Tulokset osoittivat, että minäpystyvyys ja ahdistus ilmenivät suurelta osin toisistaan riippumatta, ja näistä tekijöistä ainoastaan minäpystyvyydellä oli vastavuoroinen yhteys osaamiseen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millaisena oppilaat kokivat luokan motivationaalisen tavoiteilmapiirin: korostuiko luokassa sosiaalinen vertailu vai oppimisen ja yrittämisen tärkeys. Vaikka oppilaiden oma kiinnostus ja minäkäsitys keskimäärin heikkenivät lukuvuoden aikana ja koeahdistus säilyi melko muuttumattomana, kokemukset oman osaamisen esille tuomisen tärkeydestä ja toisaalta osaamattomuuden peittämisen tärkeydestä keskimäärin vähenivät. Tämä muutos voidaan nähdä oppimismotivaatiota tukevana.
Opetusryhmä ei ennustanut oppilaiden minäkäsitystä, kiinnostusta, minäpystyvyyttä, matematiikka-ahdistusta tai osaamista. Sen sijaan yhteisopettajuusryhmässä oppilaat saivat lukuvuoden lopussa keskimäärin parempia arvosanoja kuin verrokkiryhmän oppilaat. Yhteisopetuksen merkitys näkyi myös luokan motivationaalisen tavoiteilmapiirin kehityksessä. Lukuvuoden alussa yhteisopetusryhmän oppilaat kokivat oppimisen ja yrittämisen luokassa vähemmän tärkeäksi kuin verrokkiryhmän oppilaat, mutta lukuvuoden aikana heidän kokemuksensa muuttuivat myönteisemmiksi. Tämä saattoi heijastaa ryhmien alkutilanteen eroja, mutta samanaikaisesti tulos antaa viitteitä yhteisopetuksen potentiaalista vahvistaa luokan motivationaalista ilmapiiriä ja tukea oppimista.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Yhteisopetus yhdistetään usein oletukseen, että oppilaat saavat enemmän tukea ja palautetta, opettajien yhteistyö syvenee ja oppimistulokset paranevat. Lisäksi palautteen ja opettajan tuen tiedetään olevan yhteydessä oppilaiden motivaatioon. Tulokset kuitenkin osin haastavat näitä oletuksia: yhteisopetus ei välttämättä sellaisenaan tue oppilaiden motivaatiota matematiikassa. Toisaalta yhteisopetuksella näyttää silti olevan potentiaalia tukea matematiikan oppimista ja motivaatiota: oppilaat saivat parempia arvosanoja ja kokivat oppimista korostavan tavoiterakenteen vahvistuneen. Tulkinnassa on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä käytetty kokeellinen asetelma ei yksinään kerro selkeitä syy–seuraussuhteita. Vaikka yhteisopettajuudella on potentiaalia, vaikuttaa siltä, että se ei välttämättä realisoidu itsestään, vaan edellyttää selkeitä tavoitteita ja tutkimusperustaisia pedagogisia ratkaisuja oppilaiden motivaation tukemiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni aineisto kerättiin lukuvuonna 2019–2020 pitkittäistutkimuksena. Mukana oli yhteensä 146 kuudesluokkalaista ja kymmenen opettajaa. Yhteisopetusryhmässä matematiikkaa opettivat kolme luokanopettaja–erityisopettajaparia, ja kaikki opetuksen osa-alueet toteutettiin jaettuina opettajien kesken. Vertailuryhmässä matematiikan opetuksesta vastasivat yksittäiset luokanopettajat. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, erityisesti rakenneyhtälömallinnuksen avulla. Oppilaiden motivaatiota seurattiin kyselyillä ja osaamista kartoitettiin matematiikan alku- ja lopputesteillä sekä opettajien antamien arvosanojen avulla.
Väitöskirjaprosessin aikana olen ollut osa Itä-Suomen yliopiston Motivaatio, oppiminen ja hyvinvointi -tutkimuskollektiivia (MoLeWe).
Lisätietoja: Hans Lehikoinen, [email protected]
