Opettajuus ei ole ollut ihan itsestään selvä vaihtoehto Riku Kulinille, mutta nyt hän kokee olevansa omalla unelma-alallaan opiskellessaan erityisluokanopettajaksi. Joensuussa viihtyvä opiskelija kehuu erityisesti erkan lämmintä ilmapiiriä, jossa tuntee itsensä tervetulleeksi. Lue Rikun opiskelijatarina.
– Hei! Olen Riku Kulin, 22-vuotias ja olen kotoisin pieneltä kylältä Alapitkältä Pohjois-Savosta. Lukion suoritin Kuopion Lyseon lukiossa neljässä vuodessa, minkä jälkeen sain heti opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalta. Välissä kävin armeijassa ja opintoni aloitin tammikuussa 2024. Äkkiä kuitenkin aloin pohtia, onko aineenopettajan pesti kuitenkaan minun palani kakkua vai voisinko tehdä jotain muuta kasvatusalan kentällä. Päädyinkin hakemaan erityisluokanopettajaksi ja tätä tutkintoa suoritan vielä tänäkin päivänä.
Kuinka valitsit Itä-Suomen yliopiston ja erityispedagogiikan?
– Itä-Suomen yliopisto oli itselleni helppo valinta, koska tämä oli lähimpänä kotipaikkakuntaani ja puolisoni pääsi myös tänne opiskelemaan. Lisäksi olin tietoinen siitä, että Joensuussa on Suomen monialaisin opettajankoulutus, mikä osaltaan lisäsi kiinnostusta lähteä juuri tänne. Hakuvuotenani oli myös puhuttu Joensuun erityisestä kolmoispätevyydestä, jonka saa vain erityisluokanopettaja ja erityisopettaja- linjalta, mutta nykyisin tilanne on tainnut muuttua siihen suuntaan, että kyseisen kolmoispätevyyden saa muistakin yliopistoista.
– Nykyiseen alaani päädyin lukuisten pohdintojen kautta. Koko lapsuuden ja nuoruuden kerroin kaikille haluavani lääkäriksi, mikä osaltaan selittyi varmaan meidän perheemme ja sukumme hoitoalapainotteisuudesta. Kerronkin kaikille olevani meidän perheemme musta lammas ollessani ainoa kasvatustieteilijä. Muistan lukion ensimmäisellä, kun opinto-ohjaajamme heitti ilmoille sellaisen ajatuksen, että useat meistä eivät päädy sille alalle, josta ovat haaveilleet lapsesta saakka. Tämä ajatus sai minutkin pohtimaan ja yhdessä opinto-ohjaajan kanssa etsimme minulle soveltuvaa alaa. Lopulta lapsuuden ja nuoruuden kokemuksien kautta tajusin, että minulla voisi toden totta olla annettavaa kasvatustieteiden kentällä.
– Ensimmäisenä ajattelin haluavani lukion opettajaksi ja siksi hainkin matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalle. Jo tällöin takaraivossa kyti ajatus erityisluokanopettajan koulutuksesta, mutta en luottanut itseeni ja ajattelin, etten kuitenkaan pääsisi sisälle. MALO-linjalla aloittaessani keväälle sattui myös yksi erityispedagogiikan opintojakso, joka sytytti kipinän ja päätin hakea uudestaan. En kadu tätä päätöstä hetkeäkään, päinvastoin: Nyt koen opiskelevani unelma-alaani!
– Ensikertalaisuuden menetettyäni olin varautunut siihen, etten pääsisi heti uudestaan kouluun. Pitkään pohdin, onko uudessa yhteishaussa edes mitään järkeä ja jätinkin haun aika viime tippaan. Kun valintatuloksia lopulta alkoi ilmestyä ja kutsu soveltuvuuskokeisiin saapui, oli puolet työstä vasta tehty. Soveltuvuuskokeiden jälkeen ajattelin, etten mitenkään voi tulla valituksi pienessä ei-ensikertalaisten kiintiössä. Kuitenkin eräänä kauniina päivänä Prisman liukuportaissa avasin sähköpostiviestin, jossa luki ”Sinulle on myönnetty opiskelupaikka”. Kädet alkoivat täristä, enkä ollut uskoa sitä todeksi.
Neuvoni alasta kiinnostuneille on, että älkää pelätkö erityisopetuksen työkenttää nykyaikaisen negatiivissävytteisen uutisoinnin ja huomion perusteella. Työkenttä on todella laaja, monipuolinen ja alati muuttuva, eikä erityisopettajan työn tärkeyttä voi liikaa korostaa.
Riku Kulin
UEF-lähettiläs
Mitä toiveita tai odotuksia sinulla on tulevaisuuden työelämästä?
– Tällä hetkellä olen kiinnostunut niin monenlaisista työkuvioista, että on mahdotonta sanoa varmaksi omaa unelmatyötä. Viime aikoina olen kuitenkin haaveillut lukion erityisopettajan työstä, koska opintojeni aikana olen törmännyt lukion erityisopetuksen kehityskohtiin, joita olisi hienoa olla omalta osaltani muuttamassa parempaan suuntaan. Aika ajoin olen myös pohtinut väitöskirjan kirjoittamista, mutta se on niin kaukainen haave, etten ole siihen vielä kunnolla ottautunut. Isoin unelmani kuitenkin on päästä työskentelemään lasten ja nuorten parissa, tavalla ei niinkään merkitystä. Oma paikkani löytyy varmasti kokeilujen kautta.
Miten olet kotiutunut Joensuuhun?
– Aluksi olin vastahakoinen Joensuuhun muuton suhteen, koska en tiennyt kaupungista mitään, enkä ollut vieraillut täällä ennen soveltuvuuskokeita. Muutettuani tänne alkoi Joensuu vähitellen tuntua kodilta, kun sai muodostettua omat rutiinit ja löysi ympärille omat ihmiset. Kaunis jokimaisema ja ulkoilualueet pitävät mielen virkeänä. Joensuussa olen myös törmännyt siihen, että melkein kaikkialta saa opiskelija-alennusta, mikä kelpaa paremmin kuin hyvin.
Miten olet löytänyt oman porukkasi tai yhteisön yliopistossa?
– Oma porukka ja yhteisö löytyi kuin luonnostaan. Täällä Joensuussa erityispedagogiikan oppiaineessa puhutaan niin sanotusta erkkaperheestä, ja se on tosi juttu. Niin omasta kuin vanhemmistakin vuosikursseista on löytynyt oma porukka. Täällä on ollut hyväksytty ja tervetullut olo alusta asti. Vieläkin korvissa kaikuu fuksivuoden tapahtumien vanhempien vuosikurssien huuto: ”Meidän fuksit!” ja tätä perinnettä viedään eteenpäin hamaan tappiin asti!
Rikun vinkit erityispedagogiikasta kiinnostuneelle
– Neuvoni alasta kiinnostuneille on, että älkää pelätkö erityisopetuksen työkenttää nykyaikaisen negatiivissävytteisen uutisoinnin ja huomion perusteella. Työkenttä on todella laaja, monipuolinen ja alati muuttuva, eikä erityisopettajan työn tärkeyttä voi liikaa korostaa. Luota itseesi, sinusta on mihin vain.
