Kokemuksia metsätieteen opiskelusta, Peppi Kotilainen

– Olen Peppi Kotilainen ja kotoisin Etelä-Karjalasta, Lappeenrannasta. Pikkutyttönä olin todella innokas opiskelija ja minusta uuden oppiminen oli hauskaa. Silloin ajattelin haluavani eläinlääkäriksi tai ylipäätään lääkäriksi. Lukioon mentäessä samat ajatukset olivat edelleen mukana, tosin hieman vähemmän. Aika nopeasti lukion alussa kuitenkin tajusin, ettei lääkisaineiden opiskelu ollutkaan minun juttuni, eikä sinne pääseminen tuntunut enää tärkeältä. Tämän tajutessani aloinkin panostaa oppiaineisiin, jotka minua oikeasti innostivat. Näitä olivat biologia, ruotsi sekä yhteiskuntaoppi. Nämä kaikki olivat jossain muodossa yhteishakulomakkeellani vaihtoehtoina, mutta ennen haun sulkeutumista päädyin siirtämään metsätieteet biologian yläpuolelle ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Tiedon metsätieteiden olemassaolosta sain Studia-messuilla, kun juttelin lähettilään kanssa kysellen alasta.

Siitä alkoikin jännittäminen, kun minut hyväksyttiin alempaan hakutoiveeseen, ja osittain ehdin jo haudata ajatukset metsätieteiden opiskelusta. Kuitenkiny yhtenä aamuna Opintopolussa minua odotti tieto opiskelupaikasta todistusvalinnalla.

Lukioaikani ei ollut minulle ”parasta aikaa” niin kuin sen usein kehutaan olevan. Odotin koko lukion ajan pääseväni eteenpäin ja muuttamaan uuteen kaupunkiin.

Mikä motivoi sinua valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja metsätieteen?

– Metsätieteiden valikoitumiseen alakseni vaikutti viimekädessä varmasti luonnonläheinen lapsuuteni, lukion biologian kurssit, kohtaaminen Studia-messuilla sekä tärkeimpänä minun edesmennyt pappani.
En ole kotoisin varsinaisesti maaseudulta, vaan rauhalliselta taajama-alueelta, missä onnekseni oli metsää muutaman kymmenen metrin päässä kotipihasta. Siellä aika kuluikin lapsena leikkien ja metsän antimista majoja rakentaen. Tietenkin entisenä hevostyttönä täytyy muistaa mainita myös metsien merkitys entisen rakkaan harrastukseni yhteydessä.

Biologian kursseilla lukiossa aluksi jopa pitkästytti ekologiaan ja ympäristöön liittyvät kurssit, eiväthän ne olleet mitään verrattuna geenitekniikkaan tai ihmisen biologiaan. Lukiessani biologian ylioppilaskirjoituksiin hurahdin kuitenkin ekologian kursseihin ja suorastaan nautin kirjoittaessani niistä muistiinpanoja. Samoin biologian ylioppilaskoetta kirjoittelin hymy huulilla, kun kokeessa sattui olemaan tähän suosikkiaiheeseeni liittyviä tehtäviä.

Minun pappani oli hyvin innokas kertomaan kaikesta luontoon ja metsiin liittyvästä siitä saakka, kun oli ihan pieni. Hän näytti minulle videoita esimerkiksi metsäkoneista ja hakkuista. Tiedän myös, että häntä kiinnosti tämä ala suuresti, ja se olikin hänelle toinen alavaihtoehto, ellei olisi lähtenyt tekemään uraansa kotikaupunkinsa putkimestarina.

Olen kotoisin Joensuun kokoisesta kaupungista, minkä vuoksi tuntui hyvältä valinnalta muuttaa tänne. En halunnut lähteä suurempiin kaupunkeihin. Ja tärkeimpänä, metsätieteitähän ei löydy muualta kuin täältä Joensuusta tai pääkaupungistamme.

Oliko jotain erityisiä tekijöitä tai tapahtumia, jotka vaikuttivat päätökseesi?

– Kun minusta yhteishaun aikaan tuntui, että olen hukassa, mitä tahdon opiskella kaikkein eniten, selkeni päätös, kun aloin ajatella tarkemmin. Pappa oli ja on edelleen esikuvani, joten valinta alasta, joka on meille molemmille tärkeä, tuntui oikealta. Aina välillä mietin, mitä kaikkea puhuttavaa meillä olisi  tästä alasta ja kuinka innoissaan hän olisi.  Minulla oli myös tiedossa, että halusin suunnata nimenomaan Joensuuhun, sekin vaikutti valintaani. Harkitsin myös biologiaa, ruotsin kieltä, yhteiskuntatieteitä ja julkisoikeutta.

Miltä tuntui, kun sait opiskelupaikan?

– Aluksi, kun minut hyväksyttiin alempaan hakutoiveeseeni, olin innoissani, kun tajusin päässeeni yliopistoon ja uuteen kaupunkiin. Äkkiä kuitenkin innostuksen haihduttua minulle realisoitui se, ettei minua niin paljoa tämä vaihtoehto kiinnostanut, ja tajusin oikeasti haluavani paikan metsätieteistä. Siitä alkoi parin viikon piinallinen odottelu, että varasijat liikkuisivat. Yhtenä aamuna kun heräsin, ja tein jo rutiiniksi muodostuneen Opintopolun tsekkauksen, huomasin päässeeni ykkösvaihtoehtooni, ja olin helpottunut. Sen tarkemmin en sitä hetkeä muista.

Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?

– Tavoitteenani opintojeni suhteen on ensinnäkin saada aikaan sellaiset opinnäytetyöt, joissa saan tuotua esille osaamiseni ja joihin pystyn olemaan tyytyväinen. Laajempana tavoitteenani on opintojen aikana päätyä sellaisen erikoistumisalan pariin, joka tuntuu omalta. Lisäksi englannin kielen taidon kehittyminen on tärkeä tavoite.

Onko jokin kurssi, opettaja tai projekti jäänyt erityisesti mieleen?

– Yliopistoon tullessani ajattelin, että täällä täytyy pärjätä myös hankaluuksien kanssa yksin, eikä opettajia kiinnostaisi samalla tavalla kuin alemmilla asteilla. Huomasin ajatuksen vääräksi, kun minulla oli hankaluuksia englannin kurssin kanssa. Tämä opettaja otti asiakseen auttaa minua ja hänen tukiopetuksensa ansiosta sain kurssin suoritettua.

Mikä on ollut tähän mennessä parasta opinnoissasi?

– Parasta tähän mennessä on ensimmäisen vuoden keväällä pidetty kenttäkurssi, jolloin meillä oli käytännön opintoja seitsemän viikon ajan. Tietysti se oli melko raskasta, mutta palkitsevaa, kun opinnot sai suoritettua. Lisäksi parasta on ollut metsisyhteisö. On hienoa saada opiskella mahtavien ihmisten ympäröimänä ja tietää, että mikäli opiskelussa tulee jokin ongelma, aina on auttavia käsiä ympärillä.

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

– Minulla ei ole mitään tiettyä ammattia, jonka osaisin nimetä, mutta minua kiinnostaisi työskennellä metsäteknologian parissa, erityisesti puunkorjuun ja tuotannon parissa. Toivon löytäväni omaa koulutustani vastaavan työn, jota on mielekästä tehdä.

Miten olet kotiutunut Joensuuhun?

– Olen kotiutunut hyvin. Ruutukaavalla liikkuminen sai aluksi suuntavaiston sekaisin, mutta nykyään onneksi sekin vaikuttaa loogiselta. Joensuusta erityisen tekee mielestäni se, kuinka kaikki merkittävä on lähellä: kampus, keskusta ja urheilumahdollisuudet. Kun kyse ei ole Helsingin kokoisesta opiskelijakaupungista, vaan hieman pienemmästä, tuntuu kaupungissa olevan tietynlainen yhteisöllisyys – joka suunnalla ulkona ollessa tulee vastaan muita opiskelijoita.

Kampuksella erityistä on meidän metsätieteilijöiden oma rakennus Borealis, jossa suurin osa opinnoistamme onkin. Siitä on tullut ikään kuin tuttu ja turvallinen tukikohta kampuksella.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

– Vietän vapaa-aikaani luonnossa liikkuen, kuntosalilla tai lempisarjaani katsellen. Lempipaikkani Joensuussa on tietenkin oma koti, mutta ellei sitä lasketa, olisi se varmastikin Penttilän joenranta, joka on niin kaunis ja viihtyisä alue kävellä.

Miten olet löytänyt oman porukkasi tai yhteisön yliopistossa?

Oman porukan löytyminen tapahtui sattumalta. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyimme juttelemaan keskenämme ja siitä lähtien yhteiset ruokatauot ja matkat kouluun tai tapahtumiin edesauttoivat ryhmäytymistä entisestään. Jo ensimmäisen päivän iltaohjelmassa olimme kuin olisimme aina tunteneet.

Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisit hakijoille, jotka harkitsevat metsätiedettä?

– Jos ala kiinnostaa, hae ehdottomasti ennakkoluulottomasti. Opinnoista voi kuitenkin muovata omannäköisensä, joten tylsistymistä ei tarvitse pelätä. Tälle alalle mahtuu jokainen, pidit sitten enemmän metsässä rämpimisestä tai sisällä Excelin pyörittämisestä.

Itse olisin ehkä halunnut tietää, kuinka olennaista on osata lukiomatematiikan perusasiat, sillä matemaattiset menetelmäopinnot rakentuvat pitkälti niiden pohjalta.

Älä stressaa liikaa! Kaikki järjestyy, vaikka aluksi tuntuukin sekavalta, kun on niin paljon uutta omaksuttavaa.