Kokemuksia metsätieteen opiskelusta, Lita Jäppinen

– Olen Lita Jäppinen, kotoisin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Savosta. Muutin sieltä vuonna 2022 ylioppilaaksi valmistuttuani Joensuuhun opiskelupaikan perässä. Sain opiskelupaikan todistusvalinnalla keväällä 2022 ja aloitin metsätieteen opinnot syyskuussa. Valmistuin maatalous- ja metsätieteiden kandiksi keväällä 2025 ja tällä hetkellä suoritan maisteriopintoja metsä- ja puuteknologian sekä biomassatuotannon erikoistumisalalta.

Miten päädyit valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja metsätieteen?

– Metsätieteitä voi opiskella Suomessa UEFin lisäksi vain Helsingin yliopistossa, ja maalaistyttönä minulle oli heti selvää, että luonnonläheinen ja sopivan kokoinen Joensuu olisi minulle oikea paikka. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto on kansainvälisestikin arvostettu tutkimuslaitos, ja Joensuuta on tituleerattu Euroopan metsäpääkaupungiksi, sillä alueelle on keskittynyt alan merkittävää teollisuutta ja toimijoita. Itä-Suomen yliopisto houkutteli minua myös siksi, että tiesin haluavani opiskella metsätieteiden ohessa myös kauppatieteitä, ja UEFin vapaa sivuaineoikeus mahdollistaa sen, että tutkinnosta saa räätälöityä omannäköisen.

– Alun perin päädyin hakeutumaan metsätieteiden pariin, sillä vaikka luonnontieteet ovat aina kiinnostaneet minua, niihin liittyvät uramahdollisuudet eivät tuntuneet omilta. Luonnontieteiden lisäksi minua kiinnostivat myös kauppatieteet, ja halusin työskennellä talousasioiden ja teollisuuden parissa. Metsäteollisuus ja -talous tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännön- ja luonnonläheisiin tehtäviin yhdistyy kauppatieteellistä osaamista. Valinta tuntui heti alusta alkaen omalta, ja kun tieto koulupaikasta saapui Opintopolkuun, ryhdyin innokkaana järjestelemään muuttoa Pohjois-Karjalaan.

Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?

– Opinnoissa yleisesti parasta on niiden käytännönläheisyys. En muista lainanneeni koko opiskeluaikana yhtään fyysistä kirjaa kirjastosta, mutta sen sijaan mieleen on jäänyt kaikki erilaiset maastoretkeilyt. Metsätieteen kandiopintojen erikoisuus on ensimmäisen vuoden kesälle sijoittuvat kenttäkurssit, joilla talven aikana teoriassa opiskeltuja asioita pääsee näkemään käytännössä. Kurssilla esimerkiksi vieraillaan oikeilla työmailla sekä opetellaan erilaisia maastotyötaitoja. Monet metsätieteiden opintosisällöt aukeavat kunnolla vasta, kun niitä pääsee tarkastelemaan ”oikeassa elämässä” luentokalvojen sijaan, ja sen vuoksi oman kokemukseni mukaan kaikista antoisinta on ollut suorittaa opintoihin kuuluvat harjoittelut metsätalouden erilaisten tehtävien parissa. Opintojen käytännönläheisyys antaa hyvät eväät työelämään siirtymiselle. Tällä hetkellä tavoitteenani on syventää ymmärrystäni omalla erikoistumisalallani ja siten valmistautua tulevan työelämän vaatimuksiin.

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

– Metsätalouden työn- ja toiminnanohjauksen tehtävät eli erilaisten operaatioasiantuntijoiden tehtävät tuntuvat minusta tällä hetkellä mielekkäiltä, ja voisin hyvin nähdä itseni niiden parissa valmistumisen jälkeen. Olen myös päässyt työskentelemään metsätalouden toimintojen päästövähennysten sekä ilmastoviisaiden ratkaisujen kehitystyön parissa esimerkiksi pro gradu -tutkielmani kautta, ja minulla on kova into työskennellä näiden teemojen parissa myös tulevaisuudessa. Erilaiset globaalit haasteet vaativat innovatiivisia, kestäviä ratkaisuja metsä- ja biotaloudelta. Juuri näihin haasteisiin vastaaminen on se tekijä, joka minua opinnoissani innostaa.

Miten olet kotiutunut Joensuuhun?

– Olen alusta saakka omaksunut Joensuun kotikaupungikseni ja viihtynyt täällä valtavan hyvin etenkin tänne muodostuneen lähipiirini ympäröimänä. Joensuu on kaupunkina vehreä ja kotoisa sekä muutenkin mainiosti juuri metsätieteilijän mielenmaisemaan sopiva. Minulle mieluisimpia vapaa-ajan viettopaikkoja Joensuussa ovat Pielisjoen rantamaisemat iltalenkillä sekä Joensuun Jääkarhut ry:n avantouintikeskus, josta minut löytää lähes poikkeuksetta joka ilta vuoden ympäri.

– Metsätieteiden opetus järjestetään nykyisellään kampuksen Borealis-nimisessä rakennuksessa (tutummin Borre), jossa harvemmin tapaa muiden alojen opiskelijoita. Borre on siis muodostunut metsätieteilijöiden omaksi kotipesäksi, jossa opiskelijat viettävät luentojen lisäksi muutenkin aikaa hengailemalla ainejärjestöhuoneessa kahvikupit kädessä naureskelemassa huonetta koristaville metsätieteen sisäpiirivitseille, joita sinne on vuosien saatossa keräilty.

Miten olet löytänyt oman porukkasi tai yhteisön yliopistossa?

– Metsätieteen opiskelijat ovat oma tiivis yhteisönsä, jossa vitsejä heitellään ainejärjestöhuoneessa yli pääaine- ja vuosikurssirajojen. Olen itse viettänyt pian kaksi vuotta ”metsisyhteisön” ytimessä, eli ainejärjestömme hallituksessa ja siten päässyt järjestämään hauskaa yhteistä tekemistä sekä tuomaan opiskelijoita ja alamme muita sidosryhmiä yhteen. Opiskelijayhteisömme on ainutlaatuinen ja voisi melkein sanoa, että meillä metsätieteilijöillä kaikki hyvä ”kasvaa puussa” parhaista ystävistä tuleviin työpaikkoihin! Opiskeluvuosien varrelta on kertynyt muistoja haalaribileistä vaellusretkiin sekä erilaisiin lajikokeiluihin yhdessä muiden metsätieteilijöiden kanssa.

Litan vinkit metsätieteen opiskelusta haaveilevalle

– Kannattaa miettiä, millaiset opinnot sekä niiden jälkeiset työtehtävät itseä kiinnostavat! Metsätieteet on soveltava ja valtavan monipuolinen tieteenala, ja jos opintojen peruselementit kiinnostavat, tutkinnosta on mahdollista räätälöidä omannäköinen valitsemalla mieluisan erikoistumisalan sekä sivuaineet. Koska opinnot ovat monipuolisia sekä räätälöitävissä, myös työmahdollisuudet ovat laajat.

– Kannattaa rohkeasti tehdä valintoja sen mukaan, mikä itseä kiinnostaa! Olen ainejärjestötoiminnan sekä tuutoroinnin kautta nähnyt, miten erilaisista lähtökohdista fukseja tulee alalle, ja esimerkiksi alanvaihtajien määrä on yllättänyt minut. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä kokeilla uutta ja tehdä uusia valintoja.