Varhaiskasvatuksessa annettavan vaativan monialaisen tuen järjestämisessä on Suomessa paikallisia eroja. Tuki on toimivinta silloin kun se on systemaattista ja säännöllistä. Lapsen tarpeiden mukaista tuen yhteistä suunnittelua ja toteutumista määrittävät kuitenkin kunnan koko, varhaiskasvatuksen koulutetun henkilöstön määrä sekä opettajien ja moniammatillisten yhteistyökumppaneiden työkuorman määrä.
Tämä selvisi Riina Kovasen väitöskirjan osatutkimuksessa, jossa selvitettiin vaativan monialaisen tuen ominaispiirteitä. Vaativa monialainen tuki käsittää jatkuvia systemaattisia ja intensiivisiä monialaisia tukitoimia eri sektoreiden, kuten varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä liittyen usein lapsen kehitysvammaan, autismikirjoon tai käyttäytymisen ja tunne-elämän haasteisiin. Tukitoimet täydentävät siis opettajan pedagogisia ratkaisuja lapsen arjessa, ja käsitteellä painotetaan nimenomaan tuen vaativuutta, ei lapsen vaativuutta.
Kovasen tutkimustulokset ovat hyvin ajankohtaisia, sillä niitä voidaan hyödyntää elokuussa 2025 voimaan tulleiden esi- ja perusopetuksen tuen uudistuksissa. Tulokset antavat tärkeitä näkökulmia inklusiivisen toimintakulttuurin kehittämiseen.
Kumppaneiden välinen yhteistyö myös osana tuen uudistusta
Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisessa varhaiskasvatuksessa toistuvat tietyt monialaisen tuen yhteistyökumppanit, kuten terapiapalvelut, lastenneuvolat sekä lapsi- ja perhepalvelut. Siksi yhteistyön vahvistaminen näiden kumppaneiden välillä voi olla erityisen hyödyllistä esimerkiksi paikallisia lapsen tukeen liittyviä palveluita suunnitellessa sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa.
Kouluttamalla opettajia, heidän moniammatillisia yhteistyökumppaneitaan, johtajia ja päätöksentekijöitä toimivan tuen tunnistetuista piirteistä on tärkeää. Koulutuksen avulla voitaisiin mahdollistaa myös johdonmukaisempi käytännön johtaminen. Samalla työtehtävien jakaminen ja tehokkaampi kommunikaatio helpottuisi. Lisäksi koulutus lisäisi ammattilaisten mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. Näin voitaisiin helpottaa yhteisen näkemyksen löytymistä, reflektoida toiminnan tuloksia sekä luoda yhdessä toimintamalleja.
Uudistetuissa esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa inklusiivisen toimintakulttuurin rakenteiksi mainitaankin muun muassa yhteistyön eri muodot, vuorovaikutus, henkilöstön osaamisen hyödyntäminen ja kehittäminen, johtamisrakenteet ja -käytänteet sekä toiminnan organisoiminen, suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. Kovasen saamien tutkimustulosten avulla voidaan osaltaan edistää kaikkien lasten osallisuutta ja oppimista heidän tuen tarpeistaan riippumatta.
Tutkimuksen aineistona käytettiin varhaiskasvatuksenopettajille ja erityisopettajille suunnattuja kyselyitä, verkostokarttakuvia ja haastatteluita.
Artikkelin tiedot:
Kovanen, R., Äikäs, A., Kärnä, E., & Heiskanen, N. (2025). Characteristics of significant interprofessional support in early childhood education and care in Finland. Contemporary Issues in Early Childhood, 0(0). https://doi.org/10.1177/14639491251356523
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Riina Kovanen, [email protected]
