Lapset eivät edelleenkään saa varhaiskasvatuksessa yhdenvertaisesti tarpeitaan vastaavaa tukea. Tuen järjestämisessä ja rakenteissa on eroja sekä kuntien että lapsiryhmien välillä. Tämä tekee tuen saatavuudesta sattumanvaraista ja kuormittaa niin lapsia, huoltajia kuin ammattilaisia.
Tuen järjestämiseen vaikuttavat myös lapsen tausta, kieli ja perheiden resurssit. Parhaimmillaan tuki integroituu lapsiryhmän arkeen yhteisten toimintatapojen avulla, mutta hallinnolliset rakenteet sekä resurssien rajallisuus ja kelpoisen henkilöstön saatavuus heikentävät sen ennakoitavuutta.
Tutkimusten mukaan lasten tuen tarpeisiin vastaa ja vaikuttaa parhaiten kokoaikainen erityisopetus. Vaikka Suomessa varhaiskasvatuksen opettajia on määrällisesti melko paljon, annetaan kokoaikaista erityisopetusta varhaiskasvatuksessa vähän.
Nämä tulokset selvisivät opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Varhaiskasvatuksen vaikuttava tuki (Vakaata tukea) -tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin varhaiskasvatuslain muutoksen myötä lapsille annettavan tuen käytäntöjä, tukijärjestelmän toimivuutta ja lapsen saaman tuen laatua varhaiskasvatuksessa. Tutkimus kohdistui sekä kunnalliseen että yksityiseen varhaiskasvatukseen.
Itä-Suomen yliopiston johtamassa hankkeessa oli tutkijoita myös Tampereen yliopistosta ja Åbo Akademista.
Lisää ohjeita, koulutusta ja arviointeja sekä johdonmukaisempaa koulutuspolitiikkaa
Varhaiskasvatuslaki muuttui lasten tuen osalta ratkaisevasti vuonna 2022. Silloin varhaiskasvatukseen luotiin yhtenäinen kansallinen, kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia velvoittava tuen järjestelmä. Järjestelmä rakentuu yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta, näihin liittyvistä tuen muodoista ja päätöksentekoprosesseista. Vastaava tuen rakenne oli vielä tuolloin myös esi- ja perusopetuksessa. Tällä varhaiskasvatuslain muutoksella oli tarkoitus luoda jatkuvuutta eri koulutusasteiden välille. Tosin esi- ja perusopetuksen tuen rakenne muuttui syksyllä 2025, ja jälleen vuonna 2026 on tilanne, jossa varhaiskasvatuksessa on erilainen tuen rakenne verrattuna esi- ja perusopetukseen.
Lakiuudistus ei siis ole vieläkään ratkaissut yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tukeen liittyen.
Tutkijat laativatkin tulosten perusteella suosituksia sekä lainsäätäjille että kuntien, päiväkotien ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Tutkijoiden mukaan epäselviä käsitteitä tulisi määritellä selkeämmin ja ohjeistaa kuntia niiden pohjalta koko valtakunnan tasolla. Esimerkiksi inkluusio ja lapsen etu ovat käsitteitä, jotka ymmärretään hyvin monella tavalla. Lisäksi tulisi panostaa varhaiskasvatuksen osaamiseen ja opettajien koulutukseen, sillä edelleen suuressa osassa kuntia on huomattava määrä opettajia, joilla ei ole työhön tarvittavaa opettajan koulutusta.
Tutkimustulosten mukaan myös koulutuspolitiikka on ollut epäjohdonmukaista ja hallituskausittain muuttuvaa. Kunnille pitäisi antaa aikaa toteuttaa muutokset parhaalla mahdollisella tavalla, eikä muuttaa lain kohtia neljän vuoden välein. Lisäksi varhaiskasvatukseen pitäisi saada esi- ja perusopetusta vastaavaa oppilashuoltotoimintaa.
Kunnissa tulisi myös pystyä arvioimaan, miten hyvin lasten varhaiskasvatuksen järjestämisen tavat ja tuen rakenne vastaavat lasten tuen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuen vaikuttavuuden arviointia ei juurikaan kuntatasolla tehdä. Tuen vaikuttavuuden arvioinnin tulisi olla varhaiskasvatuksen pedagogisen perustehtävän suuntaista.
Varhaiskasvatus osaksi koulujärjestelmää
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että yleisin tukimuoto varhaiskasvatuksessa on erityisopettajan konsultaatio henkilökunnalle. Sitä ei kuitenkaan aina koeta tehokkaaksi, sillä henkilöstön ajanpuute, osaamisen puutteet ja jaksaminen muodostavat usein esteen sovittujen tukitoimien toteuttamiselle.
Tutkijoiden mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajien työn rakentumista ja sen vaikuttavuutta tulisi kehittää useissa kunnissa. Erityisopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan yhteisopettajuus vaikuttaa olevan työskentelytapa, joka voi vahvistaa lasten tukemista niissä arjen tilanteissa, joissa haasteet ilmenevät.
Erityisopettajan mahdollisuutta työskennellä pidempiä jaksoja samassa lapsiryhmässä tulisi myös arvioida uudelleen ja kehittää. Tämä lisäisi mahdollisuuksia yhteisopetukseen ja konsultaatioon sekä vahvistaisi samalla lapsen saamaa tukea arjessa.
Toivottavaa olisi myös, että varhaiskasvatuksen päätöksenteko perustuisi kunnissa vahvemmin tutkimusperustaiseen tietoon. Myös varhaiskasvatuksen asemaa osana koulujärjestelmää pitäisi vahvistaa.
Hankkeen loppuraportti on toimitettu sivistysvaliokunnan tietoon. Hankkeen tuloksia ja tutkijoiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää, kun varhaiskasvatuksen tuen lainsäädäntöä seuraavaksi uudistetaan. Hanke oli laajuudessaan ainutlaatuinen varhaiserityiskasvatukseen ja lasten tukeen liittyen, ja siinä olivat mukana kaikki alojen keskeiset osaajat.
Raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta https://okm.fi/sv/publikationen?pubid=URN:ISBN:978-952-415-049-1
Vakaata Tukea - Varhaiskasvatuksen vaikuttavan tuen uudistus -hankkeen sivut
