Millaisia ovat liikunnan välittömät terveyshyödyt? Miksi liikunta ei huvita? Millainen liikunta sopii nivelrikkopotilaalle tai mielenterveyden edistämiseen? Liikuntalääketieteen tutkijoiden kevätseminaari tarjosi tutkittua tietoa lukuisista aiheista.
Toista kertaa järjestetyn seminaarin tarkoituksena oli valottaa ajankohtaista liikunta- ja urheilulääketieteen tutkimusta sekä alalta valmistuneiden urapolkuja.
Vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Mika Venojärvi antoi lisäksi vinkkejä, miten tutkimuksen tekoon voi suuntautua jo perusopintojen aikana. Esimerkiksi opinnäytetyön voi nykyisin tehdä artikkeligraduna, joka sisältää tieteelliseen lehteen lähetettävän, tutkijoiden kanssa laaditun artikkelikäsikirjoituksen sekä tiedekunnalle lähetettävän koontiosan. – Artikkeligraduja tehdään meillä yhä enemmän ja 2/3 sellaisen tehneistä jatkaa väitöskirjatutkijaksi.
Sopivasti liikuntaa nivelrikkoisille ja ikääntyville
Kohtuukuormitteinen liikunta näyttää olevan hyödyksi nivelrikossa. Vaikutuksia ei kuitenkaan täysin tunneta, joten täsmällisiä liikuntasuosituksiakaan ei ole, kertoi akatemiatutkija ja dosentti, LiT Lauri Stenroth teknillisen fysiikan laitokselta.
Hän tutkii kuormituksen vaikutuksia nivelterveyteen biomekaniikan keinoin. Meneillään olevassa hankkeessa selvitetään, voiko ikääntyvien kävelytyyliä ja sitä kautta polvinivelen kumulatiivista kuormitusta muokkaamalla saada positiivisia vaikutuksia nivelrustoon. Osallistujat saavat uudelleenkoulutusta kävelyyn liikelaboratoriossa, ja heidän fyysistä aktiivisuuttaan mitataan viiden kuukauden ajan vuorokauden ympäri. – Oleellista on, että saamme juuri ikääntyvän ruston adaptoitumisesta tietoa, jota ei ennestään juuri ole.
– Jos ajatellaan liikuntaa lääkkeenä, on tärkeää tietää tarkasti myös liikunta-annosten välittömät fysiologiset vasteet, totesi TtT Julia Kettinen. Tieto jo yksittäisen liikuntakerran hyödyistä voi hänen mukaansa myös motivoida liikkumaan säännöllisesti.
Kettinen on myös golfvalmentaja. Hän toimii yliopisto-opettajana biolääketieteen yksikössä ja tutkii golfin vaikutuksia erityisesti ikääntyvien terveyteen.
GOLFIX-tutkimus Kuopiossa selvitti golfkierroksen sekä kuuden kilometrin sauvakävely- ja kävelylenkkien välittömiä vaikutuksia sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen sekä kognitioon. Kaikilla oli positiivisia vaikutuksia, mutta pitkäkestoisemmalla ja matalatehoisemmalla golfkierroksella enemmän erityisesti rasva- ja glukoosiaineenvaihduntaan.
Tutkimuksessa haluttiin vertailla liikuntasuorituksia, joita ihmiset tosielämässäkin tekisivät. – Harva lähtee kolmesti viikossa neljän tunnin kävelylle, mutta golfatessa näin käy. Suomalaiset pelaavat golfia kävellen. Se on meidän supervoimamme, jota kansainvälisesti ihmetellään.
Jos ajatellaan liikuntaa lääkkeenä, on tärkeää tietää tarkasti myös liikunta-annosten välittömät fysiologiset vasteet.
Väitöskirjatutkija, TtM Hannamari Skog biolääketieteen yksiköstä tutkii fyysisen kunnon sekä fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden vaikutuksia nuoruuden aivoterveyteen. Uutena näkökulmana ovat transkraniaalisen magneettistimulaation eli TMS:n avulla mitattavat vaikutukset aivojen toiminnallisuuteen.
Ensimmäisen osatutkimuksen perusteella nuorten fyysinen kunto on osin sukupuolesta riippuen yhteydessä aivokuoren toimintaa kiihdyttäviin ja jarruttaviin mekanismeihin. – Näiden ollessa tasapainossa aivot pystyvät esimerkiksi opetustilanteessa sulkemaan pois ulkoisia ärsykkeitä.
Vielä julkaisemattomat tulokset osoittavat muun muassa, että aktiivinen ruutuaika, kuten pelaaminen, vaikuttaa aivoihin eri tavalla kuin passiivinen ruutuaika. Aineisto on kuopiolaisesta Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksesta, josta kutsuttiin lisäksi joukko nuoria Fitbrain-tutkimukseen aivojen rakenteen ja toiminnan mittauksiin.
Jääkiekkotutkimusta ja ratsastusterapiaa
– Tutkijan työ voi olla muutakin kuin labrassa touhuamista, totesi projektitutkija, FT Kim Lesch, joka työskentelee Jyväskylän yliopiston Vuokatin toimipisteessä.
Leschin esittelemässä, Kainuun liiton EAKR-rahoittamassa JÄTTI-hankkeessa luodaan jääkiekon tutkimus- ja testausympäristöä Vuokattiin. Keskeisenä tavoitteena on kehittää jääkiekon mittaus- ja analysointiteknologiaa.
Hankkeessa tutkitaan eri yhteistyökumppanien kanssa muun muassa nuorten jääkiekkoilijoiden harjoittelua ja palautumista ja kehitetään luistelun biomekaanisia mittauksia sekä sisäpaikannusjärjestelmään perustuvaa jäätestausteknologiaa.
– Sisäpaikannusjärjestelmää hyödyntää myös hankkeessa kehitettävä digitaalinen taktiikkataulu. Se mahdollistaa visuaalisemman palautteenannon, mikä on tärkeää etenkin nuorille pelaajille.
Digitaalinen taktiikkataulu mahdollistaa visuaalisemman palautteenannon, mikä on tärkeää etenkin nuorille pelaajille.
Yliopisto-opettaja, TtM Sanna Mattila-Rautiainen biolääketieteen yksiköstä tarkastelee väitöstutkimuksessaan ratsastusterapian tehoa alaselkäkipupotilaiden kuntoutuksessa. Seminaarissa hän kertoi, miten hankkeessa kehitettiin ja validoitiin tähän liittyvä havainnointilomakelomake. – Päivittäiseen potilastyöhön soveltuvaa kustannustehokasta mittaria kuntoutumisen havainnoimiseksi ei ole ratsastusterapiassa ennen ollut.
Lomakkeen avulla arvioidaan kuntoutuksen vaikutuksia muun muassa ratsastusasentoon ja kävelyyn, johon alaselkäkipu myös vaikuttaa.
Kohonnut verensokeri voi haitata myös sydänterveyttä, ja monien tutkimusten mukaan tyypin 1 diabeetikoilla on hieman huonompi sydämen suorituskyky kuin perusterveellä. – Mutta entä jos heillä ei ole liitännäissairauksia ja aerobinen kunto ja liikunnan määrä ja intensiteetti on sama kuin verrokeilla? Onko sydämen toiminnan dynamiikassa silti eroa, kysyi projektitutkija ja yliopisto-opettaja, LiTM Samu Sorola.
Tätä on tarkasteltu Sorolan väitöskirjaan liittyvässä DIAMES-tutkimuksessa kardiopulmonaarisen rasitustestin avulla. Vielä julkaisemattomat tulokset viittaavat siihen, että diabeetikko voi liikkumalla säilyttää yhtä hyvän sydämen suorituskyvyn kuin perustervekin. – Erona terveisiin on eri tutkimuksissa havaittu esimerkiksi lineaarinen sykekäyrä rasitustestissä, ja sen syitä on syytä edelleen selvittää.
Joutenolo on meillä geeneissä
Nykyihmisen geeniperimä muotoutui aikana, jolloin piti liikkua paljon hengissä selvitäkseen ja ruoasta oli pulaa. – Perimämme on epäsuhdassa nykyiseen elinympäristöön, jossa ei tarvitse liikkua ja saatavilla on runsaskalorista ruokaa, mikä voi myötävaikuttaa monien sairauksien syntyyn, totesi tutkijatohtori, FT Heikki Pentikäinen, joka tarkasteli esityksessään liikunnan, terveyden ja evoluution yhteyksiä.
Monien tuntema haluttomuus liikuntaa kohtaan voi hänen mukaansa selittyä sillä, että elimistömme on viritetty välttämään energian tuhlaamista ja varastoimaan energiaa. – Joutenolo on meille ominaista. Olemmekin ainoa eläinlaji, joka on alkanut harrastaa liikuntaa terveyssyistä.
– Yliaikaisena syntyneet harrastavat aikuisena vähemmän raskasta fyysistä aktiivisuutta ja heidän kestävyyskuntonsa on heikompi verrattuna täysaikaisina syntyneisiin, kertoi väitöskirjatutkija, TtM Päivi Oksanen Oulun yliopistosta.
Oksanen tutkii raskauden keston yhteyksiä aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen, kuntoon ja terveyteen. Vielä julkaisemattomissa osatutkimuksissa on tarkasteltu ennen- ja yliaikaisena syntyneiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä nuorena aikuisena sekä ennenaikaisena syntyneiden sykevälivaihtelua sokerirasituskokeen aikana aikuisiällä.
Riskit esiin potilastekstien kätköistä
Monet potilaiden ongelmat eivät näy potilastietojärjestelmien ICD-10-koodatuissa rakenteisissa tiedoissa, vaan vapaamuotoisissa teksteissä. – Tällaisia ovat esimerkiksi iäkkäiden potilaiden lievät kaatumiset ja liikuntarajoitteisuus, totesi väitöskirjatutkija, TtM Tomi Korpi Tampereen yliopistosta.
Korpi tutkii terveysongelmien tunnistamista tekstimuotoisista potilastiedoista tekoälyn avulla. Luonnollisen kielen prosessointiin suomeksi kehitettyyn FinBERT-menetelmään perustuva NER-malli tunnisti Keski-Suomen hyvinvointialueen potilastiedoista esimerkiksi kaatumisia moninkertaisesti enemmän kuin ICD-10-koodit. – Tekstipohjainen analytiikka voikin tuoda potilaiden hoitoon lisätietoa, joka auttaa ennakoimaan esimerkiksi kuolemanriskiä ja tarkentamaan hoitosuunnitelmia.
Liiku vapaa-ajallasi säännöllisesti, omaehtoisesti ja tavoilla, joista pidät eniten.
Tarvitaanko mielenterveyden edistämiseen oma liikkumisen suositus, pohti väitöskirjatutkija, MSc Juuso Jussila kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä. Jussila on myös THL:n vieraileva tutkija. Hän on tarkastellut Liikunta ja tiede -lehdessä, miten näyttö liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä vertautuu yleisiin liikuntasuosituksiin.
Tutkimusten mukaan reipas ja rasittava liikunta voi vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen, samoin lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävä liikunta, kuten voimaharjoittelu ja joukkuepelit. – Liikuntamuotoa ratkaisevampaa on kuitenkin, minkä itse kokee mielekkääksi.
Mielenterveyden edistämisen liikuntasuositukset voisikin Jussilan mukaan kiteyttää näin: ”Liiku vapaa-ajallasi säännöllisesti, omaehtoisesti ja tavoilla, joista pidät eniten. Jos mahdollista, suosi positiivista yhdessäoloa sisältävää, monipuolista ja reipasta liikkumista.”
– Onnistumisen kokemukset liikunnasta olisivat tähän vielä hyvä lisä.
Vertaiskehittämistä ja tiedolla johtamista hyvinvointialueille
Kehittämispäällikkö, TtM Liisa Penttinen THL:ltä valotti muun muassa, miten THL:n ylläpitämiä potilasryhmäkohtaisia kansallisia laaturekistereitä voi hyödyntää terveydenhuollon toiminnan ja laadun kehittämisessä. Niitä on kaikkiaan yhdeksän: diabetes-, HIV-, reuma-, sydän-, selkä- ja munuaistautirekisterit sekä tehohoidon, psykoosien hoidon ja suun ja hampaiden sairauksien hoidon laaturekisterit.
Niistä julkaistavat raportit ovat kaikkien saatavilla ja hyviin tuloksiin johtaneita toimintatapoja voidaan jalkauttaa laajemmalle esimerkiksi vuotuisissa vertaiskehittämispäivissä.
Penttinen kannusti hyödyntämään laaturekisterien tietoja hyvinvointialueiden ja kuntien väliseen vertailuun erilaisten tulosindikaattorien osalta. – Pienissä kunnissa yksittäisenkin ammattilaisen tai työparin määrätietoinen työ voi vaikuttaa paljon tuloksiin. Eri ammattikuntien osaamista pitäisi myös hyödyntää vertaiskehittämisessä entistä enemmän.
Terveydenhuollossa tavoitetaan ne kaikkein vähiten liikkuvat, joita ei liikuntapalveluissa kohdata.
Työ hyvinvointialueella tarjoaa liikuntalääketieteilijälle paljon mahdollisuuksia edistää väestön terveyttä. Kokemuksistaan kertoivat hyvinvoinnin, terveyden ja arjen turvallisuuden edistämisen erityisasiantuntija, FT Miia Länsitie Lapin hyvinvointialueelta ja hyvinvointikoordinaattori, TtM Juha Vuorijärvi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.
– Terveydenhuollossa tavoitetaan ne kaikkein vähiten liikkuvat, joita ei liikuntapalveluissa kohdata. Toisaalta liikunnan roolia osana terveyden edistämistä ei täysin tunnisteta, mutta pääsen työssäni pitämään sitä esillä johdolle ja päättäjille. Tässä tarvitaan vahvaa tutkittuun tietoon pohjautuvaa perustelua, Länsitie totesi.
Molempien toimenkuvassa liikunta on pieni osa laajempaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä esimerkiksi hanke-, kehittämis- ja koulutustyön ja erilaisten verkostojen kautta. – Omaan työhöni kuuluvat myös terveysliikunnan asiantuntijatehtävät, mutta joskus joutuu ottamaan liikuntasilmälasit päästä. Toisinaan liikunnasta kannattaa puhua vasta, kun on saatu esimerkiksi uniasiat kuntoon, Vuorijärvi sanoi.
