Seksin aloittaminen ja lasten saaminen nuorena voi kulkea suvussa. Mutta voiko raskaaksi tulo olla terveysteko ja onko kumppanilla väliä?
- Teksti Ulla Kaltiala | Kuvat Bettiina Lievonen, Jaakko Heiskanen ja Mostphotos
– Raskausajan yhteydet myöhempään terveyteen alkavat oikeastaan vasta avautua, sanoo apulaisprofessori Taru Tukiainen.
Tukiainen on geneettisen epidemiologian tutkija, jota kiinnostaa muun muassa sukupuolen ja lisääntymishistorian merkitys terveydelle.
Joitakin meistä geenit osaltaan ajavat vauhdikkaammin lisääntymään: saavuttamaan murrosiän varhain, aloittamaan seksin harrastamisen nuoremmalla iällä ja saamaan myös lapsia nuorempana ja useampia. – Taustalla on paljolti persoonallisuuspiirteisiin, kuten kokeilunhaluun ja riskinottoon liittyviä geneettisiä tekijöitä, mutta myös muuta aivo- ja hormonitoimintaan liittyvää biologiaa, Tukiainen kertoo.
Samat tekijät voivat osin selittää varhaisten seksikokemusten yhteyttä esimerkiksi myöhempiin mielenterveyden ongelmiin. Varhainen murrosikä ja ensisynnytys taas on yhdistetty suurempaan sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiin.
– Toisaalta äidiksi tulo nuorena ja useamman lapsen saaminen on selkeästi esimerkiksi rintasyövältä suojaava tekijä. Tämä liittyy ilmeisesti rintakudoksen muutoksiin raskauden ja imetyksen myötä.
Jokainen raskaus muokkaa myös naisen aivojen rakenteita. – Muutoksia on todettu esimerkiksi kiintymyksen säätelyyn liittyvillä aivoalueilla.
Raskausaikana äidin ja sikiön genomit vuorovaikuttavat keskenään ainutlaatuisella tavalla.
Taru Tukiainen
Raskauspahoinvointi voi riippua sikiön geeneistä
– Raskausaikana äidin ja sikiön genomit vuorovaikuttavat keskenään ainutlaatuisella tavalla, toteaa Tukiainen, joka tutkii aihepiiriä osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta.
Sikiön geenit voivat osaltaan vaikuttaa raskauden sujumiseen. Esimerkiksi hyperemeesin eli vakavan raskauspahoinvoinnin taustalla on yhtenä tekijänä sikiön geenimuutos, joka lisää GDF15-hormonin tuotantoa. Jos äidillä ei ole vastaavaa geenimuutosta, hän ei ole tottunut suureen GDF15-hormonin määrään vaan voi saada siitä vakavia pahoinvointioireita. Oksentelu voi jatkua koko raskauden ajan ja vaatia sairaalahoitoa.
Hyperemeesistä kärsii noin kaksi prosenttia odottajista. Pre-eklampsia eli kansankielellä raskausmyrkytys on hieman yleisempi haitta. Myös sen taustalta on löytynyt istukan toimintaan vaikuttavia sikiön geenimuutoksia.
Puolet sikiön geeneistä on isältä peräisin, joten kumppanin valinta voi vaikuttaa raskauskomplikaatioiden riskiin. – Jospa olisikin jokin simppeli geenitesti, jolla partnerin sopivuuden voisi selvittää. Riskejä ei voi kuitenkaan lainkaan suoraviivaisesti ennustaa, Tukiainen toteaa.
Näyttää kuitenkin pitävän jossain määrin paikkansa, että vastakohdat täydentävät toisiaan. – Raskauden onnistumista edistää, jos esimerkiksi immuunijärjestelmän HLA-geenit poikkeavat äidillä ja isällä riittävästi toisistaan.
Raskausajan tapahtumat ja äidin elämätavat voivat vaikuttaa monin tavoin lapsenkin myöhempään terveyteen. Uusimman tutkimuksen mukaan osa yhteyksistä saattaa kuitenkin selittyä lapsen ja äidin yhteisellä geeniperimällä. – Tästä esimerkkinä on pienipainoisena syntyminen, jolla on todettu yhteys myöhempään sydäntautiriskiin. Osoitimme hiljattain, että ne äidin geneettiset tekijät, jotka heikentävät lapsen kasvua kohdussa, lisäävät lapselle periytyessään tämän sydäntautiriskiä. Pienipainoisuuteen vaikuttavat kohdun kasvuolosuhteet eivät siis itsessään näyttäisikään olevan pääasiallinen riskitekijä.
Tukiaisen mukaan äidin ja sikiön genomien yhteisvaikutuksista ollaan entistä tietoisempia, mutta niiden tarkempi selvittäminen vaatii tutkimusaineistoja, joista löytyy genomi- ja diagnostiikkatietoja sekä lapsista että vanhemmista. – Perheanalyysiaineistoa on varta vasten kerätty esimerkiksi norjalaisessa MoBa-hankkeessa, jonka kanssa teemme yhteistyötä. Suomessa tutkimuksen mahdollistaa kansallinen FinnGen-aineisto.
Vähemmän raskauksia – enemmän autoimmuunisairauksia?
Sikiö ja äiti ovat raskauden aikana yhteydessä istukan välityksellä. – On aika jännittävää, että naisen keho hyväksyy tällaisen vieraan elimen, jossa on toisen ihmisen genotyyppi, ja kasvattaa sitä sisällään yhdeksän kuukauden ajan, Tukiainen toteaa.
Tämä johtuu naisen immuunijärjestelmän sopeutumisesta raskauteen. Itse asiassa immuunijärjestelmän toiminnassa on sukupuolten välisiä eroja, joihin raskauksien väheneminen saattaa osaltaan vaikuttaa.
– Naisilla autoimmuunisairaudet ovat yleisempiä, kun taas miehet ovat alttiimpia infektiotaudeille. Eroon voi vaikuttaa se, että naisen keho on varautunut olemaan nuoresta pitäen monta kertaa raskaana. Onkin teoretisoitu, että kun moderneissa yhteiskunnissa ei altistutakaan toistuvasti raskauksille ja niihin liittyville hormonimuutoksille, autoimmuunisairauksien riski kasvaa.
Tukiainen lisää, ettei tällaisten yhteyksien tunnistamisen toki tarvitse johtaa synnytystalkoisiin, vaan tutkimustieto voi tuottaa uusia keinoja ehkäistä haittoja.
Miesten ja naisten sairastavuudessa on monia muitakin eroja, joihin osaltaan vaikuttavat sukupuolihormonit. Esimerkiksi miehet sairastuvat sydäntauteihin nuorempina, kun taas naisia estrogeeni suojaa niiltä menopaussiin asti. Miehillä myös Parkinsonin tauti on yleisempi. Naisilla taas todetaan enemmän muun muassa masennusta, suonikohjuja ja Alzheimerin tautia, mikä voi osin selittyä sillä, että he hakeutuvat herkemmin lääkäriin ja elävät pitempään.
Naisilla myös esimerkiksi kipu pitkittyy useammin kuin miehillä. – Eläinkokeissa on lisäksi havaittu, että krooninen neuropaattinen kipu syntyisi sukupuolesta riippuen eri mekanismilla, millä voisi olla merkitystä myös hoidon kannalta, Tukiainen mainitsee.
Kun X:n geenit eivät pysy hiljaa ja Y-kromosomeja katoaa
Viime aikoina tutkijoita ovat alkaneet kiinnostaa sukupuolikromosomien yhteydet terveyteen. Naisilla on kaksi X-kromosomia, joista toinen äidiltä ja toinen isältä, miehillä taas äidiltä saatu X ja isältä Y. Niitä on aiemmin pidetty tärkeinä lähinnä sukupuolen määräytymisen ja sellaisten sairauksien kannalta, jotka periytyvät X:n viallisen geenin myötä äidiltä pojalle, kuten verenvuototaudit. – X-kromosomissa on kuitenkin paljon geenejä ja geenialueita, joilla on yhteyksiä monitekijäisiin sairauksiin.
Sekä miehillä että naisilla pitäisi olla toiminnassa vain yhden X-kromosomin geenit, sillä naisilla geeninsäätelyn mekanismit hiljentävät soluista jommankumman X-kromosomin. – Noin neljäsosa X:n geeneistä näyttää kuitenkin karkaavan tästä inaktivaatiosta, joten naisen elimistössä on tiettyjen X:n geenituotteiden ylimäärää. Vielä ei täysin ymmärretä miksi näin käy ja mitä merkitystä tällä on terveyserojen kannalta. Ikääntyminen voi lisätä X:n inaktivaation purkautumista, mutta tätä on tutkittu vasta hiirillä.
Miehillä puolestaan tietty Y-kromosomin alatyyppi eli haploryhmä lisää sydäntautiriskiä, vaikka muita riskitekijöitä ei olisi. – Tämä on aiemmin osoitettu brittiläisessä tutkimuksessa, ja oma tutkimuksemme osoitti saman suomalaisessa väestössä.
– On myös aika yleistä, että ikääntymisen myötä miehen verisoluista alkaa Y-kromosomi kadota. Soluista yli 10 prosenttia voi olla sellaisia, joista Y-kromosomi puuttuu, ja tällä on havaittu yhteys esimerkiksi suurempaan sydänkohtausten ja Alzheimerin taudin riskiin, Tukiainen kertoo.
Juttu on osa UEF Teema -verkkolehteä. Numerossa 2/2026 teema on Seksi ja sukupuoli.
