Martin Luther vahvisti omalla esimerkillään pappisperheiden liittymistä osaksi ajan perhekulttuuria ja oikeutti papeillekin mahdollisuuden kokea ja ilmaista tunteita perheitään kohtaan. Tämä puolestaan rakensi omalta osaltaan luterilaista perhekulttuuria myös tulevina vuosisatoina.
Tämä kävi ilmi kirkkohistorian yliopistonlehtori Sini Mikkolan tutkimuksesta, jossa hän selvitti luterilaisen kirkon historian yhden keskeisimmän hahmon, 1500-luvun alkupuolella eläneen Martin Lutherin, tunteita. Mikkola tutki, millaisia tunteita Luther ilmaisi kirjoituksissaan perhettään kohtaan ja tarkasteli erityisesti sitä, millaisena rakkauden tunne hänen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan ilmeni. Tutkimusaineistona Mikkola käytti Lutherin itsensä kirjoittamia kirjeitä sekä Lutherin opiskelijoiden ylös kirjaamia päivällispöytäkeskusteluja.
Naimattomasta kerjäläisveljestä perheenisäksi
Martin Luther on luterilaisuuden historiassa kiistatta yksi merkittävimmistä hahmoista, ja hänen vaikutuksensa myös suomalaiseen luterilaiseen historiaan on erittäin suuri. Esimerkiksi Suomessa rakentunut luterilaisen perhe-elämän ja pappisperheiden kulttuuri oli monin tavoin linjassa saksalaisten ja monien Lutherin omien painotusten kanssa.
Lutherin ja hänen vaimonsa Katharina von Boran avioliitosta ja perhe-elämästä muodostuikin jo heidän aikalaistensa keskuudessa, mutta myös myöhemmässä historiankirjoituksessa, luterilaisen perheihanteen prototyyppi.
Mikkolan aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että Luther rakensi ajatteluaan hyvin vahvasti perinteiden pohjalle ja edusti jatkumoita. Näin hän näyttää käyttäytyneen myös ilmaistessaan tunteitaan perhettään kohtaan. Luther ei siis erityisesti rakentanut uusia ”luterilaisia” tunnenormeja perhe-elämälle, vaan omaksui hyvin nopeasti olemassa olevat perhe-elämää koskevat normit. Hän esimerkiksi ilmensi perheenpään rakkautta hyvin vakiintunein tavoin.
– Rakkauden ilmaisujen ohella kirjeistä löytyy esimerkiksi ikävän tunteiden sanoitusta, ärtymystä, pelkoa ja surua – siis tunteita, joita myös meidän on tänä päivänä helppoa tunnistaa, Mikkola kuvailee.
Hän tulkitseekin, että monilla rakkaudenilmaisuillaan Luther liitti itsensä aviomiesten ja perheenisien joukkoon ja kulttuuriin. Tämä on mielenkiintoista esimerkiksi siitä näkökulmasta, että Luther oli vuosikymmenten ajan ollut naimaton kerjäläisveli. Hänelle oli niin yliopistossa kuin luostarissa opetettu muun muassa kiintymyksen välttämisen ja järkevyyden hyveitä, jotka olivat myös osa sen ajan ihannemieheyttä. Siitä huolimatta Luther alkoi ilmaista eritoten välittämistä ja rakkautta vaimoaan ja pikkuhiljaa kasvavaa perhettään kohtaan aivan perhe-elämänsä alusta lähtien.
– Minusta tämä liittyminen ajan perhekulttuuriin on merkittävä toimijuuden osoitus, eikä vain niin sanotusti ajelehtimista virran mukana. Luther valitsi ilmaista tiettyjä tunteita tietyillä tavoilla tilanteessa, jossa papit ja entiset munkit alkoivat mennä naimisiin eli jossa pappien perhekulttuuri alkoi vasta muotoutua.
Luostarielämästä luopuneiden miesten keskuudessa ei siis ollut mallia aviolliselle tunneilmaisulle. Hyödyntämällä vallitsevia perheeseen liitettyjä rakkauden ilmauksia ja käytäntöjä – olivatpa nämä tunneilmaukset sitten tietoisesti tai tiedostamatta valittuja – Luther vahvisti omalla esimerkillään pappisperheiden liittymistä osaksi ajan perhekulttuuria.
Rakkaudentunne osana hierarkioita
Mikkola muistuttaa, että menneisyyden ihmisten tunteenilmauksia on osattava lukea oman aikansa kulttuuria vasten. Esimerkiksi uuden ajan alussa oli yleinen käsitys siitä, että rakkaudentunne ei ollut avioliiton syy vaan seuraus. Aviollisen rakkauden ajateltiin pikkuhiljaa kehkeytyvän avioelämän kuluessa.
– Samoin ajateltiin, että rakkaus näkyi ihanteellisesti siinä, että molemmat puolisot toteuttivat sukupuolensa määrittelemää roolia liitossaan, mies johtamalla kotitaloutta ja kantamalla siitä vastuun, vaimo alistumalla miehen määräysvaltaan. Rakkaudentunne siis ilmeni osana hierarkioita ja myös rakensi niitä.
Erilaisista ihanteista huolimatta menneisyyden ihmisten tunneilmaisuissa voi olla paljonkin samastumispintaa, mikä muistuttaa jaetusta ihmisyydestä historiallisesta välimatkasta huolimatta.
– Itseäni liikuttaa esimerkiksi se, miten Luther kutsui itseään kirjeissään vaimonsa pikku rakkaaksi tai pikku sydänkäpyseksi.
Vaikutukset myös nykypäivään
Tunnehistoriallinen tutkimus on ollut nousussa historiantutkimuksen kentällä jo jonkin aikaa, mutta tunnehistoriassa riittää vielä paljon tutkittavaa. Mikkola johtaa tällä hetkellä projektia, jossa kartoitetaan, millä tavoin maskuliinisuuteen liittyvät ihanteet, odotukset ja normit ovat näyttäytyneet, muokkautuneet ja muuttuneet 1500-luvulta 1900-luvulle. Tutkimusryhmä valottaa myös, miten mieheyttä on rakennettu tunneilmaisun keinoin eri aikoina ja eri tilanteissa.
– Esimerkiksi tällainen luterilaisen perhehistorian tutkimus voi omalta osaltaan valaista myös tämän päivän perheisiin liittyviä keskusteluja ja perhekulttuureja, osoittaa jatkumoita ja toisaalta eri ajoille tyypillisiä piirteitä.
Artikkelien tiedot:
Mikkola, Sini. 2025. Hurskaan aviomiehen merkki: Martin Lutherin rakkauden tunneilmaukset ja perhe-elämä. Teoksessa Kainuusta koko maailmaan: Juhlakirja professori Kaarlo Arffmanille. Toim. Hannu Mustakallio et al. Helsinki: SKHS, 247–263.
Mikkola, Sini. 2025. Martin Luther’s Emotional Practices and Family Life in Sixteenth-Century Wittenberg. In Academic Households in Early Modern Northern Europe. Ed. Mari Välimäki. Routledge Research on Early Modern History. London: Routledge, 40–56.
