Nuorten kesänvietto on Suomessa eriytynyt sekä sosioekonomisesti, sukupuolittain että alueellisesti. Korkeakoulutettujen perheiden nuoret ovat kesäisin mukana omaehtoisessa ja ohjatussa taide- ja liikuntatoiminnassa, matkailevat kotimaassa ja ulkomailla, viettävät aikaa perheen ja kavereiden kanssa sekä mökkeillen enemmän kuin matalasti koulutettujen perheiden nuoret. Lisäksi korkeasti koulutettujen perheiden nuoret hakevat ja saavat muita useammin kesätöitä.
Juridiselta sukupuoleltaan tytöt taas ovat poikia enemmän mukana taidetoiminnassa. He käyvät myös poikia enemmän festivaaleilla.
Kaupungeissa nuorten kesät ovat aivan yhtä eriytyneitä kuin muinakin vuodenaikoina, maaseudulla taas kesätyöt muokkaavat kesiä omanlaisikseen: maaseudun nuoret hakevat ja saavat kaupunkilaisnuoria enemmän kesätöitä.
Osa nuorista ei tee kesällä "mitään erityistä". Heistä valtaosa on 16–18-vuotiaita poikia ja pitkälti matalasti koulutetuista perheistä.
Nämä tulokset selvisivät Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen yhteydessä julkaistusta Sonja Kosusen, Venla Berneliuksen ja Konsta Happosen tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mitä eri-ikäiset nuoret (13–15-, 16–18- ja 19–22-vuotiaat) tekevät kesäisin, ja miten kesänvietto eriytyy sukupuolen, sosioekonomisen taustan ja alueellisten tekijöiden mukaan.
Vastaavaa tutkimusta ei aiemmin ole Suomessa tehty. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kesäloma-aika kattaa nuorten vuodesta noin viidesosan, minkä lisäksi kesänviettoon liittyvät mahdollisuudet ja käytänteet voivat vaikuttaa merkittävästi nuorten hyvinvoinnin ja osaamisen kehitykseen sekä näiden eriytymiseen nuorten välillä.
Kesään liittyvät odotukset osa yhteiskuntapolitiikkaa
Kesät ovat siis kaupungeissa sosiaalisesti yhtä eriytyneitä kuin muutkin vuodenajat, vaikka voisi ajatella, että kesäksi usein päättyvistä ohjatuista harrastuksista vapautuva aika voisi kannustaa myös ylempien yhteiskuntaluokkien nuoria omaehtoiseen vapaa-ajanviettoon.
Todennäköisesti normien asettamat odotukset siitä, mitä kesällä ”pitäisi” tehdä vaihtelevat eri taustoista tulevien nuorten kohdalla.
– Kesä on omanlaistaan aikaa, jolla on nuoruudessa itseisarvonsa riippumatta siitä, mitä sen pitäisi vaikka osaamisen näkökulmasta tuottaa, Sonja Kosunen sanoo.
Kesien eriytyminen ilmenee kuitenkin alueellisesti. Hyväosaisilla alueilla erot näkyivät erityisesti matkustelussa niin kotimaassa kuin ulkomailla.
– Tulokset osoittavat kesän olevan erittäin merkityksellinen kasvun konteksti, joka näyttää eriytyvän ja eriyttävän nuoria sosioekonomisen taustan mukaan, ja josta tiedämme nykyisellään liian vähän. Tarvetta syvempään tarkasteluun siis on.
Jos yhteiskunnassa on yleinen tavoite vaikuttaa nuorten yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja pienentää perhetaustojen ja alueiden eroa, korostuu kesän merkitys osana instituutioita. Eroja tyypillisesti tasaavat instituutiot, kuten koulut, ovat kuitenkin kesäisin kiinni ja harrastukset usein tauolla. Lisäksi iso osa sosiaali- ja terveyspalveluista, esimerkiksi nuorisotyö, on osittain tai kokonaan suljettu.
– Kesä on suhteellisen pitkä, ja osalle nuorista se voi olla näistä syistä myös raskas. Näyttää siltä, että kaupungeissa kasvavat alueelliset erot korostavat edelleen kesän aikana syntyvien odotusten ja mahdollisuuksien kuplien merkitystä osana suomalaista yhteiskuntapolitiikkaa, Kosunen tiivistää.
