Itä-Suomen yliopiston opetuksen kehittämishanke tuotti Moodle-oppimisympäristön, joka auttaa akateemista yhteisöä käsittelemään jännittämistä.
On ihan ookoo jännittää-hanke on tuottanut Moodle-oppimisympäristöön avoimen materiaalin, joka auttaa opiskelijoita ja koko akateemista yhteisöä käsittelemään jännittämistä normaalina ilmiönä, lisäämään itsetuntemusta ja kohtuullistamaan jännitystä.
Oppiaine- ja yksikkörajat ylittävä On ihan ookoo jännittää -tiimi sai yliopiston opetuksen kehittämisen hankerahoituksen vuonna 2023. Toteutukseen osallistuivat vanhempi yliopistonlehtori Marja-Leena Hyvärinen ja yliopisto-opettajat Sanna Karvinen ja Sanna Niskanen kielikeskuksesta, yliopisto-opettajat Aleksis Aronen, Päivi Häkkinen, Heli Pesonen ja Päivi Rosenius psykologian ja ohjauksen oppiaineesta, opintopsykologi Katri Ruth opintopalveluista, YTHS:n psykologi Katja Pasanen sekä yliopistonlehtori ja fasilitaattori Piia Siitonen farmasian laitokselta. Sivuston rakentamiseen tukea saatiin Oppituvasta (eOppimisen tukipalvelut). Materiaalin tekemiseen ja pilotoimiseen osallistui myös opiskelijoita.
Hankkeen tuottamaa matalan kynnyksen materiaalia voidaan käyttää sekä opiskelun että opiskelukyvyn vahvistamisen tukena. Opiskelijoiden ohjaamista tukeva materiaali antaa opettajille tietoa ja ohjeita siihen, miten käsitellä aihetta opetuksessa sekä miten ohjata opiskelijoita jännittämisen kohtuullistamisessa, vuorovaikutustaitojen vahvistamisessa ja opiskelukykyä vahvistavien tavoitteiden asettelussa.
Alle on koottu neljä väittämää ja vinkkiä jännittämisestä sekä hankkeen asiantuntijoiden ajatuksia väittämistä.
”Mä olen sellainen kova jännittäjä, joten saisinko mä ohjeita, ettei mua jännittäis”
Jännittäminen ei ole persoonallisuuden piirre, eli jännittämisen kokemus voi muuttua ja olla joka kerralla hieman erilainen. Jännittämisen kokemus on yksilöllinen siten, että toiset kokevat vahvistuvansa jännityksen tunteen ollessa läsnä, kun taas toiset eivät haluaisi jännittää ollenkaan ja kokevat jännittämisen negatiivisena asiana. Jännittäminen voi kohdentua erilaisiin asioihin: esimerkiksi osa jännittää puhumista tai seisomista ihmisten edessä, osa opettajaa tai opiskelukavereita.
Jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Joskus käy kuitenkin niin, että jännittämisestä tulee lopulta neutraali ja arkinen asia. Toisaalta myös negatiivisesti koettuun jännittämiseen voi oppia suhtautumaan siten, että jännityksen läsnäollessa voi tuntea olevansa vahvempi.
On tavallista, että esimerkiksi esiintymistilanteissa ajatus hukkuu, puhuu asioita mitä ei tarkoittanut, tai ei keksi heti sanottavaa. Tämä on ihan normaalia, ja tätä on kaikilla. Usein ajatustauot tai pysähtymiset ovat tärkeitä suvantopaikkoja, ja niissä tilanteissa opettaja ja opiskelukaverit voivat tulla avuksi.
Ohjeeksi voi antaa, että kehollisiin reaktioihin voi vaikuttaa hengittämisen ja rentoutumisen avulla. Hengitys- ja rentoutumisharjoituksista on hyötyä monissa erilaisissa tilanteissa ja myös niille, jotka eivät koe jännitystä haitallisena. Joskus pieni hengitysharjoitus voi auttaa nukahtamaan, tai sen avulla voi nostaa nopeasti omaa vireystilaa, kun on väsynyt.
”Opettajia ei koskaan jännitä”
Opettajakin saattaa jännittää opetustilannetta. Opettaja voi olla epävarma tai huolestunut, millaisena hänet kohdataan, tai miten opiskelijat lähtevät opetukseen mukaan, miten heidät saa osallistumaan ja miten he ylipäätään suhtautuvat niin opettajaan kuin opetettavaan asiaan.
Kokemus opetustyöstä ei sulje pois jännittämistä. Jännittäminen ilmiönä ei ole mitenkään yksioikoinen, josta voi päästä kokemuksen myötä eroon.
Jännittäminen nostaa yleensä vireystilaa ja energisyyden tunnetta. Tämä valmistautuminen on automaattista ihmiskehon toimintaa, jonka tulkitsemme jännittämiseksi. On oleellista, että kehomme ja mielemme latautuvat selviämään erilaisista tilanteista - jännittäminen on siis oikeastaan hyvä ja toivottava asia. On myös hyvä muistaa, että harjoituksilla voi oppia kohtuullistamaan jännityksen kehollisia reaktioita ja kuohahtavia tunteita.
”Täällä ei tarvitse jännittää”
Opettaja voi toivoa, että tällaisen kommentin avulla opiskelijat näkevät hänet turvallisena hahmona. Kommentilla opettaja kuitenkin huomaamattaan vahvistaa käsitystä siitä, että jännittäminen ei olisi suotavaa – että jännitys on huono homma.
Opettaja voi myös ajatella, etteivät opiskelijat jännitä toisiaan. Opiskelijat voivat kuitenkin nähdä opettajan auktoriteettina, joka arvioi ja arvostelee tai odottaa opiskelijoiden osaavan opittavat asiat. Lisäksi todellisuudessa opiskelijat voivat jännittää erityisesti sitä, mitä muut opiskelijat hänestä ajattelevat ja millaisen vaikutuksen hän tekee toisiin.
Oppimiseen tarvitaan turvallinen tila, jonka rakentamisesta opettaja on vastuussa, mutta ei kuitenkaan yksin. Opettajan tehtävänä on luoda yhdessä opiskelijoiden kanssa salliva ja kannustava tila olla vuorovaikutuksessa ja harjoitella esimerkiksi työelämässä tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Turvallisessa tilassa kenenkään ei tarvitse olla täydellisiä tai virheettömiä. Tällainen suhtautuminen antaa tilaa taitojen harjoittelulle, jolloin useampien on helpompi suoriutua tehtävästä hyvin.
Jännittäminen ja epävarmuus kuuluvat olennaisesti niin oppimiseen kuin asiantuntijuuteen. Opetuksessa saa jännittää, saa olla epävarma ja saa ilmaista erilaisia tunteita. Yhteinen keskustelu näistä asioista rakentaa osaltaan turvallista oppimisympäristöä.
”Minun pitää osoittaa olevani asiantuntija ja pitää täydellinen esitys”
Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan kuuluu epätäydellisyys. Täydellistä asiantuntijuutta tai esitystä ei ole olemassa. Esimerkiksi esityksen pitäjä voi kokea puheenvuorossaan onnistuneensa täydellisesti, mutta kuulijat eivät jaksaneetkaan kiinnostua aiheesta. Voiko esitystä siten pitää täydellisesti onnistuneena?
Vuorovaikutustilanteen onnistuminen on aina sidoksissa tilanteeseen ja vuorovaikutuskumppaneihin. Vuorovaikutustilannetta ei voi koskaan täydellisesti ennustaa tai hallita.
Opettajat odottavat, että opiskelijat tähtäävät saavutettaviin tavoitteisiin. Usein kyse on siitä, että opettaja kutsuu opiskelijoita ajattelemaan ja kiinnostumaan opittavista asioista. Opetuksen ja oppimistilanteiden tärkeä tehtävä on tarjota erilaisia näkökulmia tai antaa tilaisuus harjoitella, jotta opiskelijan oma ajattelu ja asiantuntemus tai ammatissa vaadittavat taidot voivat vahvistua yhdessä toisten kanssa.
Kyse on ihmisenä kasvamisesta, johon kuuluu epävarmuuden ja hankalien tunteiden kanssa toimiminen.
Lisätietoja
Aleksis Aronen, yliopisto-opettaja, kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto, aleksis.aronen@uef.fi
Marja-Leena Hyvärinen, vanhempi yliopistonlehtori, kielikeskus, Itä-Suomen yliopisto, marja-leena.hyvarinen@uef.fi
