Päivi Pihlaja kasvatustieteen professoriksi

Laadukas varhaiskasvatus tukee lasta ja ehkäisee haasteita myöhemminkin

Varhaiskasvatus on ollut viime aikoina paljon otsikoissa. Huolestuttavia kannanottoja ovat nostattaneet pätevien varhaiskasvatuksen opettajien puute sekä alalle hakeutuvien vähäinen määrä. Myös alan palkkaus on herättänyt tiukkaa keskustelua. Mediassa on puhuttu paljon myös inkluusiosta, joka koskettaa varhaiskasvatustakin.

Päivi Pihlaja aloitti marraskuun alussa Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen professorina. Hänen omat tutkimuksensa ovat viime aikoina liittyneet inkluusioon varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, ja hän onkin seurannut aiheeseen liittyvää keskustelua tiedotusvälineissä suurella mielenkiinnolla, mutta hieman turhautuneena.

– Jotta inkluusiosta saataisiin oikean suuntaista tietoa, kannattaisi toimittajien enemmän haastatella ja kuunnella aihetta tuntevia asiantuntijoita. En ole oikein vielä ymmärtänyt, mihin kaikella negatiivisella uutisoinnilla pyritään, kun meillä on tämän asian ympärillä oikeasti paljon hyvää ja positiivista kerrottavaa, Pihlaja muotoilee.  

Suomessa tehdään ja on tehty paljon laadukasta tutkimusta inkluusioon ja pedagogiikkaan liittyen. Pihlaja kehottaa tiedotusvälineiden edustajia tuomaan esiin myös tätä puolta ja lähestymään aihetta tutkimuksiin nojaten. 

– Toki välillä on hyvä miettiä, onko meillä tarpeeksi resursseja toteuttaa inkluusion periaatetta – tai mihin resursseja meillä ylipäätään kunnissa suunnataan. Kauhistelun sijaan peräänkuulutan ennemmin kuntakohtaisia analyyseja siitä, missä asioissa lapset tarvitsevat tukea ja mitä tuen suhteen pitäisi tehdä. 

Vanhat rakenteet eivät Pihlajan mukaan ole hyvä lähtökohta resurssien suuntaamisessa, vaan olennaista olisi myös miettiä miten asiassa voitaisiin tukea opettajia.

– Tutkimmekin tätä teemaa juuri käynnistyneessä tutkimushankkeessa "Varhaiskasvatuksen palvelun järjestäjien tuen rakenteet ja hallinnon prosessit (VakaTuki)”. Tutkimus toteutetaan yhdessä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen kanssa.

Kunnilla erilaisia näkemyksiä

Varhaiskasvatuksella ja perusopetuksella on erilainen historia inkluusion näkökulmasta katsottuna. Peruskouluun liitetään yhä erityisluokkien ja -koulun käsitteet, kun taas varhaiskasvatukseen ei ole koskaan liitetty erillisiä ”erityispäiväkoteja”, joissa kaikilla lapsilla olisi erityisen tuen tarve. Sen sijaan varhaiskasvatus on ollut aina rakenteellisella tasolla yhtenäinen eli kaikilla lapsilla on ollut pääsy yhteiseen varhaiskasvatukseen.

– Näin varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa lähestytään inklusiivista kasvatusta eri tulokulmista. Tutkimuksissamme onkin selvinnyt, että varhaiskasvatusjohtajilla onkin todennäköisesti juuri historiallisiin syihin pohjautuen myönteisempi asenne inkluusiota kohtaan kuin perusopetuksen johtajilla. 

Pihlajan mukaan esimerkiksi moni perusopetusjohtaja on sitä mieltä, että inklusiivinen koulutus sisältää erityiskoulujärjestelmän.

– Tilanne on selkeästi koulu- eikä kuntakohtainen toisin kuin varhaiskasvatuksessa, jossa asiaa pystytään tarkastelemaan enemmän kuntatasolla. 

Yksityisten päiväkotien valikoivuus huolestuttaa

Vaikka varhaiskasvatus on ollut avointa kaikille lapsille, huolta kuitenkin herättää yksityisten päiväkotien lisääntyminen ja toimintakulttuuri, joka on osassa päiväkoteja tai päiväkotiketjuja. 

– Privatisoituminen ja tähän liittyvä taloudellisen voiton tavoittelu on edennyt varhaiskasvatuksen kentällä nopeasti, mutta hiljaisin askelin vuodesta 2010 lähtien. Osa yksityisistä päiväkodeista on tehnyt päätöksen, etteivät ne ota vastaan lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Yhtenäisen varhaiskasvatuksen periaate on siis hieman romuttunut uusliberalistisen ajattelun vallatessa alaa. 

Pihlajan mukaan tutkimusta tarvittaisiin tästä lisää. Suomessa on kuitenkin korostettu inklusiivista ja tasa-arvoista varhaiskasvatusta eli päiväkoteja, joissa jokaista lasta ja aikuista ja heidän erilaisuuttaan tulisi arvostaa. 

– Varhaiskasvatuksen ala on valtakunnallisesti sitoutunut näihin moninaisuuden arvoihin, mutta nyt näytämme liikkuvan asiassa väärään suuntaan. 

Peruste inkluusiolle löytyy myös varhaiskasvatuslaista. 

– Vuonna 2018 lakia muutettiin niin, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on ”tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti”.

Osaava henkilöstö avainasemassa

Siinä missä varhaiskasvatusta tulkittiin päivähoidon alkuaikoina paikkana, jonne lapset sijoitettiin, jotta vanhemmat pääsevät töihin, nähdään varhaiskasvatus nykyisin osana kunnan tarjoamaa koulutuspolkua ja perusopetusta sekä lapselle kuuluvana oikeutena. 

– Ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten päivät varhaiskasvatuksessa rakentuvat ja millaista tukea lapsille siellä tarjotaan. Olemme tutkimuksissa paneutuneet esimerkiksi 1,5-vuotiaiden lasten sosiaalisiin ja tunne-elämän taitoihin ja vaikeuksiin sekä siihen miten pysyviä nämä ovat. 

Tulosten mukaan jo pienten lasten tunne-elämän haasteet ovat hyvin pysyviä myöhempäänkin ikään saakka, jos niihin ei pystytä puuttumaan ajoissa.  

– Palvelujärjestelmässämme ei valitettavasti kyetä vastaamaan riittävällä tasolla pienten lasten sosiaalisiin ja tunne-elämän haasteisiin. Siksi näiden pulmien huomaaminen ja tuen ajoissa hakeminen on usein asiantuntevan varhaiskasvatushenkilökunnan vastuulla. 

Myös opettajien koulutusta kehitettävä

Inklusiivisen ajattelun pohjana on Pihlajan mukaan yhdenvertaisten arvojen toimeenpaneminen ja kilpailullisuuden sekä tehokkuuden kitkeminen. 

– Näin ollen myös meidän opettajankoulutusta antavien yksiköiden täytyy osata kehittää koulutusta niin, että jokainen tuleva opettaja sisäistäisi inkluusion arvot, inklusiivisen toiminnan yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksen jo opintojen aikana. 

Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että sekä luokan-, aine- että varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitäisi aiempaa enemmän sisällään inkluusioon ja erityiskasvatukseen liittyviä teemoja.

– Näin kaikki opettajat olisivat tulevaisuudessa paremmin valmiita ottamaan vastaan ja tukemaan kaikenlaisia oppijoita. 

PÄIVI PIHLAJA 

• Kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatus, professori, Itä-Suomen yliopisto 1.11.2022–
• Kasvatustieteen tohtori, 2004, Turun yliopisto
• Kasvatustieteen lisensiaatti, 2001, Turun yliopisto

TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT

• Yliopistonlehtori 2020–2022, Helsingin yliopisto
• Yliopistonlehtori/yliopistotutkija, 2001–2020, Turun yliopisto, kasvatustieteiden laitos
• Erityiskasvatuksen, erityisesti inklusiivisen koulutuksen dosentti, Turun yliopisto, 2021, kasvatustieteiden laitos
• Varhaiserityiskasvatuksen dosentti, Helsingin yliopisto, 2010, kasvatustieteiden osasto
   

Päivi Pihlajan kuvat: 
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49620?encoding=UTF-8
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49621?encoding=UTF-8