Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Noora Vikman ja Riitta Rainio.

Parantavan kallion lumoissa – menneiden aikojen pyhiä paikkoja yhdistää ainutlaatuinen äänimaisema

”Luolien henget ja parantava energia” liittyvät usein äänimaisemamme hiljaisiin ja hieman piiloonkin jääviin osiin.

  • Teksti Nina Venhe | Kuvat Niko Jouhkimainen ja Pia Paananen
Hidenkirnukivi.
Hiidenkirnukiven ovea muistuttava suuaukko on sisäänkäynti kammioon. Perimätiedon mukaan tämä kivi on jopa syönyt yhden ihmisen.
Riitta Raunio Hiidenkirnussa.
Riitta Rainio on tutkinut pyhien paikkojen akustiikkaa jo 12 vuotta. Häntä kiehtovat heijastuneeseen ääneen liittyvät perinteet, joita ei aiemmin ole tutkittu.
Hiidenkirnukivi
Hiidenkirnukiven monitahoinen geometria synnyttää pitkän jälkikaiun sekä useita resonanssitaajuuksia. Onkalon sisällä ääni synnyttää vahvoja fyysisiäkin tuntemuksia. Jopa hiljainen ääntely saa tilan humisemaan.
Elina Hytönen.
Elina Hytönen-Ng kertoo haastateltavien puhuvan usein pyhien paikkojen ”hengestä ja energiasta” äänimaiseman sijaan.
Noora Vikman.
Noora Vikman keskittyy tutkimuksessaan kokemuksellisuuden tunteeseen. Häntä kiinnostaa myös, miten erilaisin tavoin luontosuhdetta voidaan aktivoida ja elvyttää kulttuurin näkökulmasta.
Ääninauhuri Hiidenkirnulla.
Tutkimushankkeen yksi osa on tutkia, miten entisaikojen pyhät paikat reagoivat ääneen. Tutkijoita kiinnostavat etenkin kaiku, jälkikaiunta ja resonanssi eli se, millaisia äänentaajuuksia tila nostaa esiin tai suosii.