Suomalaisissa peruskouluissa on yhä paljon sukupuolittuneita käytäntöjä. Oppilaille voidaan antaa tehtäviä tai heitä saatetaan ryhmitellä sukupuolen mukaisesti. Poikien villiin käytökseen suhtaudutaan ”pojat on poikia” -toteamuksella, kun taas tytöiltä vaaditaan rauhallisempaa käytöstä. Vaikka vuonna 2015 tasa-arvosuunnitteluvelvoitetta laajennettiin koskemaan ylempien koulutusasteiden lisäksi myös perusopetusta, on suunnitteluvelvoitteita toimeenpantu hyvin vaihtelevasti. Kaikissa kouluissa ei olla edes tietoisia suunnitteluvelvoitteiden olemassaolosta.
Projektitutkija Salla Myyry käsitteli tuoreessa tutkimuksessaan 140 peruskoulun toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia, jotka oli koottu kuudesta kunnasta ympäri Suomea. Tutkimuksessa analysoitiin suunnitelmissa kuvattua tasa-arvotilannetta ja asetettuja toimenpiteitä.
Tutkimustulosten perusteella tasa-arvosuunnittelu voi olla toimiva työkalu koulun sukupuolittuneiden käytäntöjen ja niihin liittyvien erilaisten näkemysten näkyväksi tekemisessä ja haastamisessa.
– Tätä varten opettajat kuitenkin tarvitsisivat keskustelukaveria, jonka kanssa pohtia sukupuolikysymyksiin liittyviä erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia, Myyry sanoo.
Hänen mukaansa kouluissa voi olla esimerkiksi tilanteita, joissa osa oppilaista toivoo kouluun sukupuolineutraaleja wc-tiloja, ja osa taas haluaa pitää kiinni tyttöjen ja poikien vessoista.
– Tasa-arvosuunnittelua tehdessä olisi tarpeen miettiä yhdessä, millaisia kokemuksia ja käsityksiä eri toiveiden taustalla on, ja miten ne käsitykset liittyvät yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin.
Sukupuolikysymykset ohitettiin
Vain harvoissa tasa-arvosuunnitelmissa tarkasteltiin ja eriteltiin koulun sukupuolittuneita käytäntöjä tai esitettiin konkreettisia toimenpiteitä, joilla koulun sukupuolittuneita käytäntöjä voitaisiin haastaa.
– Aineiston 140 suunnitelmasta vain 74:ssa käsiteltiin sukupuolikysymyksiä ja 48:ssa oli selvitetty koulun tasa-arvotilannetta oppilaiden kanssa. Suunnitelmissa käsiteltiin toistuvasti kyllä kiusaamisen ja häirinnän kysymyksiä, mutta niitä lähestyttiin oppilaiden puutteellisen vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta, ei kysymyksenä sukupuolittuneista valtasuhteista.
Myyry kertoo, että opettajankoulutuksen sisällöissä painottuvat perinteisesti yksilön oppimiseen ja osaamiseen liittyvät näkökulmat, joten yhteiskunnallisten valtarakenteiden tarkastelu on voinut jäädä opettajien opinnoissa vähemmälle huomiolle.
– Kun sukupuolta käsiteltiin suunnitelmissa, tasa-arvon merkitys kiinnitettiin usein sekaryhmien kaltaisiin, kouluissa jo ennen suunnittelutyön aloittamista käyttöönotettuihin vakiintuneisiin toimenpiteisiin, jotka eivät edellytä muutosta koulun käytäntöihin. Tällöin niitä käytettiin suunnitelmissa ennemminkin osoituksena siitä, että koulussa on jo tehty riittävästi töitä tasa-arvon edistämiseksi.
Hallituksen säästöt antavat karun viestin
Tutkimus tuo esiin, että pelkkä tasa-arvosuunnitteluun velvoittaminen ei riitä koulujen sukupuolittuneiden käytäntöjen tunnistamiseen ja muuttamiseen. Opettajankoulutus ei tarjoa tällä hetkellä riittäviä eväitä opettajaopiskelijoille tasa-arvokysymysten käsittelyyn peruskouluissa, ja opettajien täydennyskoulutus taas on riippuvaista yksittäisten kuntien, koulujen ja opettajien aloitteellisuudesta.
Dokumenttien laatimisen rinnalla kouluyhteisöjen tasa-arvotyön resursseihin ja tukeen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jos pyrkimyksenä on edistää sukupuolten tasa-arvoa peruskouluissa.
– Hallituksen esittämä varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteen alasajo kuitenkin ilmentää, että kasvatusinstituutioissa tehtävän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön käytäntöjen rakentaminen ei ole tällä hetkellä hallituksen tekemän politiikan prioriteettilistan kärkisijoilla, Myyry harmittelee.
Varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteen poistamisen tuoma 44 000 euron säästö ilmentää osaltaan, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun on oletettu tapahtuvan kasvatusalojen työntekijöiden muun työn ohella, eikä työhön ole juurikaan osoitettu ylimääräisiä resursseja.
Tärkeintä keskustelu oppilaiden kanssa
Myyry huomauttaa, että hänen tutkimuksensa saattaa tuottaa osin rajallisen kuvauksen tasa-arvosuunnittelusta, koska se ei tavoita niitä käytäntöjä ja keskusteluita, joita kouluissa on käyty tasa-arvosuunnittelun aikana.
– Suunnittelutyö on voinut hyvinkin herättää vilkasta keskustelua eriarvoisuudesta henkilökunnan ja oppilaiden kesken. Näiden keskusteluiden myötä koulun käytäntöjä on voitu muuttaa merkittävästikin. Oppilaiden kanssa keskusteleminen eriarvioisuudesta ja vakiintuneiden käytäntöjen kriittinen tarkastelu ovat kuitenkin tasa-arvosuunnittelun tärkeintä antia. Nämä keskustelut ja muutokset koulukulttuurissa jäivät kuitenkin tämän tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle.
Artikkelin tiedot:
Myyry, S., & Siivonen, P. (2024). Depoliticized and decontextualized equality promotion in the gender equality planning of Finnish comprehensive schools. Nordic Journal of Studies in Educational Policy, 1–12. https://doi.org/10.1080/20020317.2024.2403158
