Amerikkalaiset käyttävät fuck-kirosanaa useammin sosiaalisessa mediassa kuin australialaiset tai britit, mutta australialaiset ovat kyseisen sanan käytössä luovempia. Sanaa käytetään harvoin alle 15 henkilön verkostoissa, ja kiroilua esiintyy enemmän tuttavien kuin ystävien kesken.
Tämä selvisi englannin kielen ja kulttuurin professori Mikko Laitisen ja hänen tutkimusryhmänsä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin kiroilemista sosiaalisessa mediassa. Erityisesti haluttiin selvittää, kiroillaanko somessa enemmän läheisten kavereiden vai tuttujen kanssa. Laitisen mukaan kiroilu on luonnollinen osa ihmiskieltä, joten sen tutkiminen on kielen perustutkimusta parhaimmillaan.
Uutta tietoa sosiaalisen median avulla
Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että kiroilua tapahtuu eniten lähimpien kavereiden kanssa, mutta nämä tutkimukset ovat perustuneet hyvin pieniin aineistoihin ja kyselyihin. Etenkään kyselyillä ei välttämättä saada kattavaa kuvaa ilmiöstä, joka on sosiaalisesti tuomittavaa.
Laitisen tutkimuksessa aineisto koostui sen sijaan lähes puolen miljoonan henkilön somepäivityksistä sekä tuhansista verkostoista. Somepäivitysten tarkasteluun liittyi myös päivitysten metadata eli esimerkiksi paikkatiedot ja muut taustat.
Erilaisten laskennallisten menetelmien avulla tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan, kuinka tiiviissä tai löyhässä verkostossa ihmiset somessa toimivat. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto rajattiin kolmeen englanninkieliseen maahan (Australia, Iso-Britannia ja Yhdysvallat), mutta tutkijoiden käytössä on myös suuri suomalaisten somekäyttäjien verkosto käytössään tulevaa tutkimustyötä varten. Laitinen toivookin, että aiheeseen tartutaan vielä suomen kielen näkökulmasta.
Verkoston koko määrittää kiroilun määrän
Tutkimuksessa tunnistettiin kaikki fuck-sanan kirjoitusmuodot, joita oli lopulta aineistossa yli 2 300. Esiin nousi kaksi mielenkiintoista ilmiötä. Ensimmäiseksi havaittiin, että kiroileminen on harvinaista aivan pienissä verkostoissa riippumatta siitä, miten tiivis verkosto on. Näyttää siis siltä, että verkoston koko on kiroilussa määrittävä tekijä.
Tämä näkyy myös toisessa ääripäässä eli verkon tiiviyden merkitys häviää todella suurissa verkostoissa. Toisin sanoen se häviää siinä kohtaa, kun kavereiden ja tuttujen välinen ero katoaa. Siinä raja on noin 100–120 henkilöä. Tämä havainto heijastelee aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia, joiden mukaan pienissä yhteisöissä luottamus toisiin on vahvempaa kuin isommissa verkostoissa, mutta raja näiden kahden välillä katoaa suurin piirtein sadan henkilön kohdalla. Tutkimuksessa havaittiin, että isoissa verkostoissa kiroillaan yhtä paljon riippuen verkoston tiiviydestä.
Tutkimus apuna disinformaation tunnistamisessa
Kiroilun tutkimus on osa suurempia Suomen Akatemian rahoittamia kielentutkimuksen hankkeita. Niistä ensimmäisessä rakennetaan digitaalisten ihmistieteiden infrastruktuuria eli mahdollisuuksia tehdä isoon dataan perustuvaa tutkimusta. Toisessa hankkeessa taas tutkitaan kielenkäyttöä sosiaalisissa verkostoissa.
Vaikka kiroilu aiheena saattaa tuntua melko kevyeltä, pystytään sitä tutkimalla mahdollisesti tunnistamaan suuren massan joukosta disinformaation levittäjiä ja valeprofiileja. Mikko Laitisen mukaan saatuja tuloksia ja metodeja voidaan hyödyntää muutenkin.
– Mitä enemmän kielenkäytöstä sosiaalisissa verkostoissa tiedetään, sitä paremmin voidaan aitojen kielenkäyttäjien toiminnasta oppia.
Laitisen mukaan on huomioitava, ettei pelkkä kielen tarkastelu ole riittävää, sillä kieltä on helppo tuottaa generatiivisen tekoälyn avulla. Sen sijaan tarkasteluun on otettava mukaan myös verkostot, jossa kieltä käytetään.
– Näitä verkostoja on todella vaikea väärentää, koska niistä muodostuu henkilökohtainen digitaalinen sormenjälki. Se perustuu käyttäjän aiempaan somekäyttäytymiseen, ja sen kautta somekäyttäjien profiilit ovat tunnistettavissa.
Kun kaikki tämä data yhdistetään vaikkapa tietoon siitä, kuinka paljon kirosanoja verkostossa on, voidaan arvioida onko kyseessä aito tili vai väärän tiedon levittäjä, jonka profiili ei vastaa luonnollista kielenkäyttäjää.
Jotta tämänkaltainen tutkimustyö olisi mahdollista, tarvitaan siihen sekä teknistä osaamista että ymmärrystä ihmisten toiminnasta sosiaalisissa verkostoissa. Siksi Laitisen tutkimusryhmässä on kielitieteilijöiden lisäksi tietojenkäsittelytieteen tutkijoita. Esimerkiksi disinformaation tunnistamiseen liittyvien monimutkaisten prosessien ymmärtämiseen vaaditaan myös monialaista yhteistyötä.
Laitinen uskoo, että ihmistieteen osaamisen, kielentutkimuksen ja laskennallisen kyvykkyyden yhdistäminen oleellisten havaintojen tunnistamiseen valtavista tietomassoista voi toimia pohjana vielä usealle sovellusalalle tulevaisuudessa. Itä-Suomen yliopistossa ollaan tässä eturintamassa.
Artikkelin tiedot:
Mikko Laitinen, Paula Rautionaho, Masoud Fatemi, Mikko Halonen, Do we swear more with friends or with acquaintances? F#ck in social networks, Lingua, Volume 320, 2025, 103931, ISSN 0024-3841, https://doi.org/10.1016/j.lingua.2025.103931
COMET-hanke
