Epäselvällä puheella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisen elämään. Tutkimuksen avulla etsitään uusia kuntoutusmenetelmiä.
Kun keskustelemme toisen ihmisen kanssa, emme havainnoi puhetta pelkästään kuulon varassa. Myös kasvoilta nähtävät puheliikkeet vaikuttavat vahvasti puheen havaitsemiseen.
Tämä kävi konkreettisesti ilmi muun muassa pandemia-aikaan, kun moni valitti, ettei kuullut maskien takaa puhetta.
– Oikeasti maski ei kauheasti rajoittanut kuulemista, vaan se peitti kuulijalta puheen ymmärtämisen kannalta oleelliset kasvojen liikkeet, summaa logopedian apulaisprofessori Satu Saalasti.
Puheen tuottaminen ja havainnointi on aivoissamme monimutkainen yhteen kietoutuva prosessi, ja puhekyky on ihmislajin ainutlaatuinen ominaisuus. Jos puheen tuottaminen on vaikeutunut tai puhe on epäselvää, voi sillä pahimmillaan olla pitkäkestoisia ja negatiivisia vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin, työllistymiseen ja hyvinvointiin.
– Tällä hetkellä tarjolla olevat kuntoutusmenetelmät eivät useinkaan ole riittäviä, vaan meillä on suuri tarve löytää uusia menetelmiä selkeyttää puhetta.
Apuna oman kielen liikkeiden seuranta
Saalasti johtaa Itä-Suomen yliopistossa meneillään olevaa Puheen multimodaalinen prosessointi -hanketta. Siinä selvitetään muun muassa sitä, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja puheentuottamisen ja puheen kuuntelun aivomekanismeissa on. Lisäksi tarkastellaan, vaikuttaako kielen liikkeiden reaaliaikainen seuraaminen aivomekanismeihin.
Kielen liikkeitä selvitetään ultraäänipalautteen avulla. Tutkimustilanteessa potilaalle asetetaan leuan alle ultraäänianturi, jonka avulla kielen liikkeitä voi puheen aikana itse seurata näytöltä.
– Tiedossamme on, että oman kielen liikkeiden seuraaminen voi selkeyttää puhumista, mutta vielä emme tiedä miksi. Selvitämme siis parhaillaan mitä aivoissa silloin tapahtuu, ja miksi puhe paranee.
Toistaiseksi tätä aivotutkimusta on tehty puhujilla, joilla ei ole haasteita puheessaan. Tarkoituksena kuitenkin on siirtyä pian potilasryhmiin, joihin kuuluu esimerkiksi lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat kuntoutusta epäselvän puheen takia.
– Tällöin voimme päästä käsiksi puheen tuottamisen haasteisiin käyttäytymisen tasolla.
Ultraäänipalaute tehostaa aivoprosesseja
Toiminnallinen lähi-infrapunakuvaus on tutkimusmenetelmä, jolla voidaan selvittää muun muassa aivotoiminnan muutoksia kajoamatta aivoihin. Suomessa tämä tutkimusmenetelmä on puheentutkimuksessa verrattain uusi. Siinä tutkittavan henkilön päähän asetetaan lakki, jossa on eräänlaisia lähettimiä ja vastaanottimia, jotka rekisteröivät miten lähi-infrapunaspektrinen valo kulkeutuu aivojen pintakerroksissa.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, mitkä aivoalueet aktivoituvat toiminnan aikana.
– Se on hyvin lempeä tutkimusmenetelmä. Se soveltuu hyvin myös lapsille, sillä tutkimuksen aikana voi liikkua.
Ensimmäiset mittaukset aivojen aktivaation muutoksista puheen tuottamisen ja ultraäänipalautteen aikana ovat Saalastin mukaan onnistuneet erinomaisesti eli menetelmä on osoittautunut luotettavaksi.
– Olemme pystyneet toisintamaan aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa olleita havaintoja. Lisäksi alustavien tulosten valossa näyttää siltä, että ultraääni tosiaan tehostaa tiettyjä aivoprosesseja.
Sen enempää Saalasti ei halua tutkimustuloksia vielä avata, sillä ne ovat analyysivaiheessa eivätkä niin ollen vielä julkisia.
– Kunnianhimoisena tavoitteenamme on joka tapauksessa selvittää, miten ultraäänipalautetta kannattaa puheen kuntoutuksessa hyödyntää.
Tutkimus on kliinisesti erittäin merkittävä, sillä saatujen tulosten avulla voidaan löytää uusia menetelmiä eri syistä johtuvan epäselvän puheen kuntoutukseen.
Laboratoriolla paljon mahdollisuuksia uudenlaiseenkin yhteistyöhön
Satu Saalasti on taustaltaan puheterapeutti, ja tutkimuksissaan hän on keskittynyt puheen havaitsemisen perusprosesseihin, kuten huuliolukuun eli huulilta lukemiseen. Itä-Suomen yliopistoon hänet houkutteli muun muassa logopedian alan moderni laitteisto ja laboratorio.
– Jotta tällaista edellä kuvailemaani puheen tutkimusta voidaan ylipäätään tehdä, vaatii se tuekseen hyviä välineitä.
Saalasti kehuu yliopiston innovatiivista ilmapiiriä sekä jatkuvasti kehittymässä olevaa logopedian koulutusohjelmaa. Hänen mukaansa Itä-Suomessa on erinomaiset edellytykset tehdä entistä monipuolisempaakin tutkimusta.
– LogoLab on rakennettu täällä tieteenalat ylittävälle ajattelulle. Tällä hetkellä laboratoriota käytetään logopedian tutkimusten lisäksi kasvatustieteen ja tietojenkäsittelytieteen aloilla. Pohdimme yhdessä jatkuvasti tulevaisuudenkin tutkimuskysymyksiä, ja miten tämä laitteisto voisi niitä osaltaan tukea.
LogoLabilla on myös muihin yliopistoihin verrattuna yksi etu. Erikoislaboratorioteknikko Petri Pulli saa Saalastilta varauksettomat kiitokset.
– Se, että tutkimuslaboratoriolla on oma tukihenkilönsä, on aivan keskeistä. Petri opastaa meitä tutkijoita kädestä pitäen laitteiden käytössä niin, että pystymme sen jälkeen itsenäisesti tekemään tutkimusta teknisestikin.
Myös opiskelijat saavat tutustua laitteisiin ja kokeelliseen tutkimukseen opintojensa aikana.
Vaikka laboratoriolla on jo nyt hyvä käyttöaste, toivovat Saalasti ja Pulli sille käyttöä enemmänkin.
– Toiveissa on, että LogoLabista muodostuisi ajan myötä monitieteinen yhteisö, jossa samoja aineistoja ja tutkimuskysymyksiä voitaisiin tarkastella eri tieteenalojen näkökulmista.
